Harmaahylje

Paino: 100–280 (300) kg
Levinneisyys: Koko Itämeri
Lisääntyminen: 1 poikanen
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Harmaahylkeestä eli hallista (Haligroerus grypus) on kolme erillistä kantaa: Luoteis-Atlantilla Kanadan rannikolla, Koillis-Atlantilla Pohjanmereltä Islantiin ulottuvalla alueella ja Itämerellä. Itämeren halli on Pohjanmeren sukulaistaan pienempi, mutta suurin Itämeren hylkeistä. Uros voi painaa jopa 300 kiloa, naaraan yltäessä noin 200 kiloon.

Elintavat ja lisääntyminen

Varsinkin karvanvaihdon aikaan halleja voi tavata ulkoluodoilla suurissa yhteisöissä. Itämeren halleilla on kiima maalis–huhtikuussa. Hallilla on viivästynyt sikiönkehitys, joten poikanen syntyy vasta seuraavan vuoden kevättalvella. Halli synnyttää kuutin, joskus harvoin kaksi, jäälle avoveden läheisyyteen. Se ei tee onkalopesää, kuten norppa, vaan kuutti tulee maailmaan avotaivaan alla.

Kuutti kasvaa vauhdilla emonsa rasvaisella maidolla. Rasvakerros suojaa sitä tehokkaasti kylmältä.Emo puolustaa aggressiivisesti poikastaan, mikä myös poikkeaa norpan tavoista.

Vähäjäisinä talvina halli synnyttää maalle. Tällöin hallit kerääntyvät valtaviksi yhteisöiksi, joissa kuuttien kuolleisuus on varsin suurta. Tiiviissä laumoissa infektiotaudit pääsevät jylläämään, ja urokset haalivat aggressiivisemmin haaremeita. Kun urokset kamppailevat keskenään, ne jyräävät helposti kuutteja hengiltä.

Halli saalistaa lähinnä kalaa, yleensä itsekseen tai pienissä ryhmissä. Älykkäästä hylkeestä koituu usein harmia kalastajille. Halli saattaa haukata pyydyksissä olevista kaloista useita paloja ja jättää loput kiinni verkkoon. Joillain alueilla vahingot johtavat kymmenien prosenttien saalismenetyksiin.

Metsästys

Hylkeenpyynti vaati aikoinaan kuntoa, kärsivällisyyttä ja taitoa. Sulapaikoilla viihtyvän hallin pyynti ei ollut riskitöntä. Se oli kuitenkin helpompaa kuin norpan, sillä halli esiintyy ryhmissä ja poikii avotaivaan alle.

Hengitysaukkojen etsinnässä käytettiin usein koiraa. Hylje tapettiin harppuunalla, keihäällä tai nuijalla, myöhemmin myös loukuin, raudoin ja verkoin.Lopulta käyttöön tulivat tuliaseet. Ruhot käytettiin tarkkaan: lihasta saatiin korkeaenergistä ravintoa, nahka myytiin ja traanista valmistettiin öljyä maalaukseen ja veneen tervaukseen.

1900-luvun alussa hallista alettiin maksaa tapporahaa kalastukselle aiheutuvien harmien vuoksi. Kanta pienentyi jyrkästi, ja halli rauhoitettiin vuonna 1982. Kannan alettua elpyä aloitettiin varovainen pyyntiluvanvarainen metsästys vuonna 1997.

Tänä päivänä pyydetään vuosittain noin 300–400 hallia Vaikka veneet ja varusteet ovat parantuneet, hylkeenmetsästystä pidetään edelleen vaativana metsästysmuotona. Tapahtuuhan jahti kaukana ulkomeren luodoilla tai ahtojäillä säänmuutosten armoilla. Lisäksi osuma-alue hyvin pieni.

Kun on päästy lepäilypaikan lähelle, halli pyydetään tavallisesti hiipimällä jäällä ja ampumalla lepäävä hylje, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Kuten norppaakin, on hallia ammuttava päähän, jotta eläin ei ehtisi sukeltaa. Yhä useammin hallia metsästetään myös sulan veden aikaan. Tällöin jahti tapahtuu luodolla kärsivällisesti kyttäämällä. Myös houkuttelu on mahdollista. Lisäksi ongelmahylkeitä poistetaan kalanpyydysten luota ampumalla ja loukuilla.