Supikoira

Paino: 3–9 (12) kg 
Levinneisyys: Eteläisimmästä Suomesta Napapiirille asti, harvakseltaan yksilöitä myös pohjoisempana
Lisääntyminen: yleensä 8–10 pentua, yksi pentue vuodessa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on Kaukoidästä kotoisin oleva koiraeläin, jota istutettiin 1900-luvun alkupuolella Ural-vuoriston länsiosiin turkiseläimeksi. Ensimmäiset yksilöt nähtiin Suomessa 1930-luvulla, ja 1980-luvun lopulla kanta saavutti nykyisen levinneisyytensä. Supikoira viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä. Mieluiten se elää kosteissa metsissä, vesistöjen äärellä tai lehtimetsissä, joissa on paljon aluskasvillisuutta.

Elintavat

Supikoira on yksiavioinen ja paikkauskollinen. Supikoirapariskunta kuljeskelee yhdessä ravinnonhaussa.Saalistuksen ne kuitenkin hoitavat yksin, koska kömpelö ja hidas supikoira saalistaa lähinnä pieniä eläimiä, kuten myyriä ja lintuja. Sen ruokavalio koostuu myös matelijoista, selkärangattomista sekä marjoista ja muista kasvikunnan tuotteista.

Supikoira nukkuu talviunta. Sen ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja elintoiminnot hidastuvat. Energiaa se saa syksyllä tankkaamistaan rasvavarannoista.

Naaras saa pentueen tavallisesti joka vuosi. Se synnyttää normaalisti huhti–toukokuussa esimerkiksi vanhaan ketun- tai mäyränpesään 8–10 pentua, joskus jopa enemmän. Lähes 90 % pennuista kuolee ensimmäisen talven aikana. Kylmyyden lisäksi pedot, taudit ja loiset verottavat kantaa. Imettävä emo tarvitsee paljon energiaa ja viettää ison osan ajastaan ravinnonhaussa. Siksi uros hoitaa pääasiassa pesän vahtimisen ja pentujen leikittämisen, mikä on poikkeuksellista nisäkkäillä.

Supikoira tartuntatautien levittäjänä

Supikoira on mahdollinen trikiinin, rabieksen ja ekinokokki-loisen levittäjä. Rabies eli raivotauti johtaa halvaantumiseen ja kuolemaan, ja voi tarttua myös koiriin tai ihmisiin. Viimeinen rabiesepidemia Suomessa oli vuonna 1988, mutta se saatiin hallintaan rokotesyötein. Niitä levitetään Kaakkois-Suomessa metsiin edelleen pari kertaa vuodessa vastaavan epidemian ennaltaehkäisemiseksi.

Tiheä kettu- ja supikoirakanta mahdollistaa tartuntatautien muodostumisen epidemiaksi, minkä vuoksi pienpetokannat on hyvä pitää alhaisina. On oletettu, että ilman supikoiran runsautta rabies ei olisi voinut muodostua eteneväksi epidemiaksi.

Metsästys

Supikoira saattaa hävittää tehokkaasti esimerkiksi vesilintuja ja niiden pesiä vesistöjen lähellä. Alueellisessa riistanhoidossa kannattaa kuitenkin huomioida ketun ja supikoiran suhde; ahkera supikoiran pyynti näkyy usein kettukannan kasvuna.

Supikoiraa pyydetään pääasiassa loukuilla ja luolista. Sitä voi pyytää myös pysäyttävällä koiralla sekä haaskalta. Supikoiran loukkupyynti on helpompaa ketun. Nuoret supikoirat saattavat tunkeutua syötin perässä jopa minkkiloukkuihin. Elävänä pyytävät loukut on tarkistettava päivittäin, joten ne kannattaa sijoittaa vaikkapa päivittäisen ajoreitin varrelle. Luolapyynnissä tärkein tekijä on hyvä luolakoira.