Ahma

Paino: 8–28 kg
Levinneisyys: Pohjois- ja Itä-Suomi
Lisääntyminen: yleensä 2–4 poikasta
Pyyntiajat: Ahma on rauhoitettu riistaeläin

Ahma (Gulo gulo) on suurin näätäeläimemme ja Euroopan vähälukuisimpia suurpetoja. Suomessa sen levinneisyys keskittyy lähinnä Lappiin sekä Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Uros voi liikkua jopa 1 000 km2 laajuudella ravinnonhaussa. Alueitaan ahmat merkkaavat hajurauhasensa eritteellä. Ne eivät ole tarkkoja reviiriensä rajoista, vaan reviirit voivat mennä limittäin.

Elintavat

Ahma elää mieluiten tunturipaljakoilla ja erämaissa. Sen voi löytää myös avosoilta ja jäisten järvien seliltä. Eteläisemmät yksilöt ovat sopeutuneet nuorempiin metsiin, joissa aluskasvillisuus tarjoaa suojaa.

Ahma on arktisiin oloihin sopeutunut haaskoja hyödyntävä ja toisinaan saalistava näätäeläin. Se on voimakasrakenteinen, puolisen metriä korkea ja noin metrin pitkä. Sillä on leveät, hangilla kantavat karvaiset tassut. Tiheä turkki eristää hyvin lämpöä. Naaras painaa reilun kymmenen kiloa, uros jopa kaksi kertaa enemmän.

Ahma löytää hajuaistinsa avulla toisten petojen kaataman haaskan, vaikka raato olisi hautautunut paksuun lumeen. Hyvinä aikoina ahma saattaa kuljetella haaskojen kappaleita pitkiäkin matkoja pahanpäivän varastoihinsa. Ahma viihtyy alueilla, joilla sudet kaatavat hirviä tai poroja – vaikka lauma saattaa ajaa saaliin jakajan puuhun.

Ahma ei ole yhtä taitava kuin susi, mutta se pystyy otollisissa lumiolosuhteissa saalistamaan poroja ja metsäpeuroja. Lisäksi se syö pikkunisäkkäitä, sammakkoeläimiä, marjoja sekä lintuja ja niiden munia. Ahma voi tappaa kerralla useita poroja ja syödä niiden haaskoja pitkään.

Lisääntyminen

Naaraan kiima kestää kesällä kuukausia. Viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi sen 2–4 pentua syntyvät vasta keväällä. Tunturiolosuhteissa naaras kaivaa hankeen pesän, josta jatkuu usein kymmenien metrien lumiluolastoja. Vähälumisilla alueilla pesä saattaa olla louhikossa tai kaatuneen puun alla.

Loppusyksystä poikaset lähtevät omille teilleen. Alle viisivuotiaiden kuolleisuus on korkea. Ahmakantaa verottaa varsinkin liikenne, mutta toisinaan myös salakaadot ja haaskojen vähentymisen vuoksi hankalat ravitsemustilanteet.

Metsästys

Aiemmin ahmaa pyydettiin turkikseksi sen hyvin lämpöä eristävän karvan takia. Eniten sitä pyydettiin poronhoitoalueella. 1950-luvulla kantaa verotti erityisesti pentujen pyynti eläintarhoihin. Nykyään ahma on rauhoitettu, eikä sen metsästämiseen myönnetä poikkeuslupia. Muualla Suomessa ahmoista ei ole koitunut erityistä harmia, mutta poronhoitoalueella ahmat tappavat vuosittain satoja poroja, joista valtio maksaa poronomistajille korvauksia.