Villikani

Paino: noin 1–1,5 kg
Levinneisyys: Helsinki sekä muutamat muut kaupungit Suomessa
Lisääntyminen: noin 3–10 poikasta kerralla, jopa 3–4 poikuetta vuodessa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Villikani (Oryctolagys cuniculus) on lähtöisin Euroopan lounaisosista. On arveltu, että muualta tuotuja villikaniineja on karannut tai päästetty Suomen luontoon. Kyse voi olla myös villiintyneistä kesykaneista, mihin jotkut luonnossa tavattavat värit viittaavat.

Villikanipopulaatioita esiintyy muun muassa Helsingissä ja Turussa, mutta pienempiä yhteisöjä löytyy myös muualta. Ensimmäiset villikanit havaittiin Helsingissä 1980-luvulla, ja räjähdysmäinen kasvu alkoi 1990- ja 2000-luvuilla. Ilmastonmuutos ja leudontuvat talvet edesauttavat kanin selviämistä Suomessa.

Maailmanlaajuisesti kani on yksi pahimmista vieraslajeista. Se on levittäytynyt lähes kaikkialle, ja sen hävittäminen on äärimmäisen vaikeaa. Kani aiheuttaa tuhoja laiduntamalla ja kaivamalla onkaloita viljelysalueille, puutarhoihin sekä rakennusten alle.

Elintavat ja lisääntyminen

Villikani on jänistä pienempi, reilun kilon painoinen eläin. Se elää urbaaneissa oloissa esimerkiksi puistoissa, metsä- ja pusikkosaarekkeissa sekä puutarhoissa. Kotimaisista jäniseläimistä poiketen se elää yhdyskunnissa ja kaivaa onkaloita ja käytäväverkostoja. Se hyötyy muokatusta maaperästä, johon on helppo kaivaa. Arka villikani singahtaa piiloon pienimmästäkin uhkasta.

Lisääntymisaika alkaa yleensä huhtikuussa ja jatkuu koko lämpimän kauden. Naaras saa kolmesta reiluun kymmeneen poikasta parista muutamaan kertaa vuodessa. Talvella ravinnonhaku on vaikeaa, joten kanit tuhoavat helposti istutuksia ja puutarhoja.

Metsästys

Pahana tuhoeläimenä tunnettua villikania saa metsästää kuukauden rusakkoa ja metsäjänistä pidempään. Lisäksi muista jäniseläimistä poiketen pyyntivälineenä saa käyttää elävänä pyytävää loukkua.

Villikaneja pyydetään loukuin, frettejä apuna käyttäen, kyttäämällä tuliaseen tai metsästysjousen kanssa sekä pitkäverkkopyynnillä. Viimeksi mainitussa kanien pakoreitit ympäröidään pitkällä verkolla, johon passimies ne lopettaa. Verkkopyynti on haastavaa, eikä verkkoja saa jättää valvomatta maastoon. Kaupunkialueella kaikesta metsästyksestä on ilmoitettava aina ennakkoon poliisille ja hätäkeskukselle. Lisäksi ampuma-aseita käytetään vain poliisin hyväksymillä ampumapaikoilla.