Mikä ihmeen lumijälkilaskenta?

– Näin suuren ponnistuksen aikaansaaminen ja organisoiminen ei ole yksinkertaista vaan vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Jo ennen varsinaista laskentapäivää jälkien laskijoita koulutettiin Kauhajoella, Karviassa ja Jurvassa, kertoo lumijälkilaskentakoordinaattori Leena Kangas-Järviluoma Suomen Metsästäjäliitosta. 

– Koulutuksissa käytiin läpi laskennan yleisiä periaatteita ja käytäntöjä, jotta laskennan lopputuloksesta saadaan varmasti laadukas, Mukana koulutuksissa ja jälkienlaskennassa oli asiantuntijoita Lukesta, Riistakeskuksesta ja Suomen Metsästäjäliitosta. 

Lumijälkilaskentojen toteutumista saatiin jännittää tänä vuonna erityisen pitkään, koska tarpeellisen lumimäärän saaminen laskenta-alueelle oli epävarmaa lähes viimeiseen asti. Laskennassa tavoitteena on laskea lumijälkiä hyväksi käyttäen alueen susikannan yksilöt mahdollisimman tarkasti ja tuoda tällä tavoin lisätietoa susikannan rakenteen arvioimiseen. 

Mitä maastossa tapahtui laskentapäivänä?

Jälkiä oli Pohjanmaalla laskemassa yli 700 vapaaehtoisia henkilöä ja kahlattava alue oli yli 10 000 km². Näin suuren porukan koordinointi isolla alueella vaati paljon suunnittelua. Metsästäjäliitto on iloinen ja ylpeä siitä, että niin moni metsästäjä ja vapaaehtoinen oli valmis ottamaan osaa laskentaan. 

Miten laskenta sitten eteni maastossa? 

– Laskentapäivänä vapaaehtoisten reitit piirrettiin kartalle ja tehdyt jälkihavainnot merkittiin tarkasti kartalle ja mukana olevalle erilliselle lomakkeelle. Käytännössä jälkienlaskentapäivän aamuna etsittiin jälkiä ja iltapäivällä kullakin alueella olevat sudet pyrittiin saartamaan mottiin. Tarkastettujen mottien tulos eli eläinten lukumäärä ja muut havaintotiedot kirjattiin ylös. Työ oli laskijoiden osalta pitkälti metsässä kävelyä ja jälkien seuraamista. Löydetyt jäljet kävi vahvistamassa jälkitarkastaja, joka varmisti sen, että jälkihavainto on tunnistettu oikein lajin ja lukumäärän osalta.

Miksi tietoja ei saada heti?

– Osa päivän aikana syntyneistä materiaaleista palautettiin laskennanjohtajalle päivän päätteeksi. Iso osa papereista lähetetään kuitenkin vasta jälkikäteen postissa, mikä tietysti hidastaa tietojen kokoamista yhteen heti laskennan jälkeen, Leena Kangas-Järviluoma kertoo.

Materiaalia laskentapäivästä syntyy paljon. Kaikki varmistetut havainnot kirjataan Tassu-järjestelmään laskennanjohtajan toimesta. Jos Tassuun tallennetaan jälkienlaskupäivältä muita havaintoja suurpedoista, niiden kirjaaminen tehdään niin, etteivät havainnot sekoitu. Laskennan jälkeen laskennasta saatu materiaali digitoidaan. Digitointi vie aikaa, mutta se auttaa hahmottamaan, miten hyvin laskenta on kattanut laskenta-alueen ja onko joitakin alueita jäänyt vajavaisemmalle tarkastelulle. 

Milloin tiedot julkaistaan?

Jälkilaskennasta ei tule erillistä kanta-arviota tuolle alueelle, mutta laskennan tulokset ovat mukana kanta-arvion tekemisessä. Kanta-arvio perustuu moneen eri tietolähteeseen eli edellisen talven lumiajan havaintoihin, GPS-paikannuksiin, kerättyyn DNA-materiaaliin, kuolleisuustietoihin sekä tutkimuslaitoksen maastoseurantoihin ja -tarkastuksiin.

– Lumijälkilaskennan havainnoista julkaistaan yleistasoinen yhteenveto maalis-huhtikuussa Metsästäjä- ja Jahti-lehdissä. Suden kanta-arvio taas julkaistaan kesäkuussa 2020 ja siinä lumijälkilaskennasta tallennetut havainnot ovat mukana, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen.