Viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa (2019) ilves muuttui silmälläpidettävästä (NT) elinvoimaiseksi (LC). Lisäksi viimeisimmässä luontodirektiivin lajiarvioinnissa 2012 - 2017 ilves arvioitiin levinneisyytensä ja populaatiokoon perusteella olevan myös suotuisan suojelun tasolla.
Ilveskannan elinvoimaisuus tai suotuisan suojelun taso eivät ole millään tavoin uhattuina poikkeusluvilla tapahtuvasta metsästyksestä huolimatta. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan ilveskantaa tulee jatkossakin kansallisesti säädellä ensisijaisesti kannanhoidollisella metsästyksellä, kuten muitakin suurpetoja. Tämä tulee viime kädessä pyrkiä varmistamaan suurpetojemme (ilves, karhu, susi) siirtämisellä luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V. Kuten asetusesityksen taustamuistiossakin todetaan, ilves ei ole enää pitkään aikaan ollut uhanalainen, vaarassa tai harvinainen eikä edes paikallinen mitä edellytetään liitteessä IV yhteisön tärkeinä pitämiltä lajeilta luontodirektiivin 1 artiklan g kohdassa.
Metsästäjäliitto näkee, että vaikka aloite direktiivin liitesiirtoon täytyykin tulla komission suunnasta, tulee kaikkien suurpetoasioita hoitavien tahojen maassamme tehdä määrätietoisesti työtä - yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa - komission vakuuttamiseksi liitesiirron välttämättömyydestä.
Kannanhoidollinen metsästys välttämätöntä
Suurpetojen, kuten myös ilveksen metsästys rikastuttaa merkittävästi suomalaista eräkulttuuria. Metsästäjäliitto haluaa erityisesti nostaa esiin, että ilveksen arvo riistaeläimenä on kasvanut ja pysynyt korkealla nimenomaan valtakunnallisen ilvesjahdin pitkäaikaisen toteutumisen myötä. Ilveksen kannanhoidollinen metsästys on myös siltä osin perusteltua ja tärkeää.
Kuten muidenkin suurpetojen osalta, kannanhoidollinen ilveksenmetsästys pitää yllä ihmisarkuutta. On ilveslajin itsensä etu, että siitä ei ajan mittaan kehity pihoissa ja talojen portailla kiertelevää haittaeläintä. Tärkeää lisäksi on, että ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa asuinseutujensa elinolosuhteisiin. Tämä koskee osaltaan myös suurpetoja ja niiden suoraa tai epäsuoraa vaikutusta niihin ihmisiin, jotka jakavat elintilansa suurpetojen kanssa.
Tutkimustiedon perusteella metsäpeurojen vasoille tapahtuva voimakas suurpetojen aiheuttama predaatio on myös asia, johon kannanhoidollisella ilveksenmetsästyksellä voidaan vaikuttaa. Liiton mielestä on tärkeää muistaa, että Suomella on jopa kansainvälinen erityisvastuu tämän ainutlaatuisen hirvieläimen säilyttämisessä. MetsäpeuraLife -hankkeen myötä on tehty merkittäviä taloudellisia panostuksia metsäpeurojen palauttamiseen entisille asuinsijoilleen Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Tätä työtä ei tule vaarantaa tarpeettomasti altistamalla metsäpeuranvasat suurpetojen saalistukselle. Suurpetojen vaikutukset muihin riistalajeihin ja sillä perusteltu kannanhoidollinen metsästys on tunnustettu olevan myös Bernin sopimuksen hengen mukaista, sopimuksen pysyvän komitean näkemyksen mukaisesti.
Koko Euroopan mittakaavassa suomalainen ilveksen kannanhoito käy malliesimerkiksi siitä, kuinka arvokasta riistaeläintä voidaan kestävästi vuodesta toiseen metsästää ja kanta samaan aikaan on saatu kasvamaan elinvoimaiseksi. On täysin kohtuutonta vaarantaa erinomaisesti toiminutta kansallista menettelyämme kannanhoidollisen metsästyksen suhteen pelkästään suojeluideologisista syistä, joita julkinen keskustelu aiheesta ajoittain viime aikoina on nostanut esiin.
