Susi puri koiranpentua kotipihassa – Metsästäjäliitto vaatii muutosta suurpetopolitiikkaan

Torstaina 7. marraskuuta Säkylässä sattunut tapaus on esimerkki susien vähentyneestä ihmispelosta.
– Tulin saunasta illalla kymmenen aikaan, ja menin pihalle vilvoittelemaan. Siinä mukana oli vaimon metsästyskäytössä oleva labradorinnoutaja, ja malinoispentu, joka on minun työkoirani, Jarno Haaparanta kertoo.

Haaparanta työskentelee sotilaspoliisina. Hänellä on hyökkäyksen kohteeksi joutuneen puolivuotiaan belgianpaimenkoiran lisäksi samanrotuinen, vanhempi sotakoira. Hän kouluttaa koiransa paitsi partiointi- ja suojelutehtäviin myös huumeiden etsintään. 
– Oltiin siinä pihalla hetki oltu, kun pentu lähti juoksemaan talon toiselle puolelle. Luulin, että kyseessä on pentuhepuli, kunnes sieltä talon takaa kuului älytön tappelun ääni, sellainen, kun kaksi koiraa ottaa yhteen, Haaparanta kertoo.

Ensimmäisenä hänelle tuli mieleen, että vanhempi koira on päässyt talon toisesta ovesta ulos, ja jostain syystä kurmottaa pentua kun ohjaaja ei ole paikalla.
– Karjaisin kunnolla, ja lähdin katsomaan tilannetta, mutta pentu tuli vastaan talon nurkalla. Labradori oli ikään kuin jähmettynyt, se ehkä tajusi, mitä siellä oikeasti tapahtuu.

Otettuaan koirat sisälle Haaparanta huomasi, että pennusta vuotaa verta. Haavat olivat onneksi pintapuolisia. Vanha työkoira oli syytön, se oli ollut talossa koko ajan.
– Kävin seuraavana aamuna valoisaan aikaan suurpetoyhdyshenkilön kanssa katsastamassa jälkiä. Hän löysi viereiseltä pellolta yhden aikuisen ja yhden nuoren suden, emän ja pennun, jäljet, jotka johtivat meidän pihaan.

Alueella on tehty useita susihavaintoja. Haaparannasta on hälyttävää, että sudet tulevat jo ihmisten pihoille, eivätkä vaikuta olevan lainkaan ihmisarkoja.
– Viime syksynä täällä hiippaili yksinäinen uros. Yhtenä iltana naapuri tuli koputtamaan meidän oveen, kun urossusi seurasi häntä iltakävelyllä lähietäisyydellä pitkän matkaa, hän kertoo esimerkkinä vähentyneestä ihmisarkuudesta.

Haaparanta uskoo, että pentu oli nokittain nuoren suden kanssa, koska se on pystynyt puolustamaan itseään.
– Jos se olisi ollut se aikuinen susi, tuskin tästä pennusta olisi virkakoiraa tullut. Onneksi ei käynyt pahemmin. Varmaan sudet pelästyivät kovaa karjuntaani. Malinoisit ovat kovia koiria, eikä pennusta enää huomaa, että mitään olisi tapahtunut, hän sanoo.

Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on kaikkien etu

Suomen Metsästäjäliitto katsoo, että maaseudun asukkaiden turvallisuustilanteen parantaminen edellyttää suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Metsästystä tarvitaan, jotta varsinkin susi saisi takaisin ihmisen ja koiran pelon.

Metsästäjäliitossa odotetaan maa- ja metsätalousministeriön nimittämän suurpetotyöryhmän tuloksia. Työryhmälle on annettu jatkoaika 30.11.2024 asti. Työryhmän tehtävänä on pohtia ennen kaikkea suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjä ja kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännön kehittämistä.

Suurpetotutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa suurpetojen kannanhoidollista metsästystä. Maaseudulla asuvat näkevät suurpetojen riskit ja haitat hieman voimakkaampina kuin kaupunkilaiset.

Lue lisää: Kansalaiset tyytymättömiä suurpetopolitiikkaan – enemmistö kannattaa kannanhoidollista metsästystä 

Metsästykseen kohdistuu nykyään jatkuvaa eettistä ja moraalista pohdintaa. Metsästyspäätökset tehdään lähinnä kaupungista käsin, mutta ne vaikuttavat maaseudun arkeen. Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors näkee, että maaseudun ja kaupungin väestöjen mielipiteiden polarisoituminen on voimistumassa, ja pitää tätä kehityssuuntaa huolestuttavana. 

Lue lisää: Kaupungistuminen haastaa perinteisen metsästyksen