Ilves ja karhu ovat nykyisin selkeästi kaksi Suomen runsaslukuisinta suurpetoa. Niiden yksilölukumäärät ovat varsin lähellä toisiaan. Taustamuistion mukaan metsästyksestä huolimatta kannan elinvoimaisuus tai suotuisan suojelun taso eivät ole uhattuina. Viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa (2019) ilves muuttui silmälläpidettävästä (NT) elinvoimaiseksi (LC). Lisäksi viimeisimmässä luontodirektiivin lajiarvioinnissa 2012-2017 ilves arvioitiin levinneisyytensä ja populaatiokoon perusteella olevan myös suotuisan suojelun tasolla. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan edellä mainittujen suurpetojen kantoja, myös susi mukaan lukien, tulee jatkossakin kansallisesti säädellä ensisijaisesti kannanhoidollisella metsästyksellä.
Metsästäjäliiton mielestä suurpetojen, kuten ilveksen metsästys rikastuttaa merkittävästi suomalaista eräkulttuuria. Ilveksen arvo riistaeläimenä on kasvanut nimenomaan valtakunnallisen ilvesjahdin mahdollistumisen myötä. Ilveksen kannanhoidollinen metsästys on myös siltä osin perusteltua ja tärkeää.
