Metsästäjäliitto painotti lausunnossaan erityisesti, että vesilintukantojen taantuminen ei johdu metsästyksestä, vaan pääsyyt löytyvät elinympäristöjen heikkenemisestä ja huonosta poikastuotosta. Minkin ja supikoiran sekä varislintujen aiheuttamista pesimätappioista on selkeä tutkimuksen tukema näkemys. Tuoreet hallitusohjelmakirjaukset varislintujen rauhoitusaikojen lyhentämisestä ja metsästyksen tehostamisesta tulee laittaa pikaisesti toimeen.
Ministeriön esittämä sanamuoto vesilintujen hämärämetsästyksen rajoittamiseen aiheutti lausuntokierroksen aikana epäselvyyksiä metsästäjissä. Liitto edellytti selvennystä sanamuotoon. Myös sanamuodon tarkentaminen vesilintujen ampumiseen metsästyksen sijasta jättäisi vähemmän tulkinnanvaraa ja toisi soveltamiseen tarvittavaa joustavuutta ja selkeyttäisi valvontaa.
Liiton mielestä on erinomainen asia, että vuodesta 2020 lähtien on jälleen päästy perinteiseen suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvaan ja vaativaan pyyntiin metsähanhen pesimäsoilla. Esitetyt metsästäjäkohtaiset kausikiintiöt ja rajoitukset ovat liiton näkemyksen mukaan perusteltuja. Liitto on tyytyväinen siitä, että metsästäjäkohtainen saaliskiintiö on mukana metsähanhen metsästyksen säätelyn “työkalupakissa”. Liitto haluaa samalla nostaa esille metsästäjäkohtaisen kausisaaliskiintiöinnin mahdollisuudet myös taantuvien vesilintulajien metsästyssäätelyssä.
Merihanhen pesimäkanta on kasvava, joten liitto esitti kahden sijaan kolmen merihanhen metsästäjäkohtaista saaliskiintiötä vuorokaudessa. Kiintiö pitäisi liiton mielestä kokonaissaaliin edelleen riittävän pienenä, jakaisi toteutuvaa saalista tasaisemmin sekä varmistaisi merihanhikannan vakaan kehityksen.
Liitto piti hyvänä tukkakoskelon rauhoituksen poistamista ja palauttamista metsästyksen piiriin kannan elvyttyä elinvoimaiseksi. Nokikannan huonon pitkäaikaisen kannankehityksen vuoksi esitetty määräaikainen metsästyskielto taas puolestaan on tarpeen.
