Susi meillä ja muualla

Osallistuin viime viikolla eurooppalaisen edunvalvontajärjestömme FACEn nimissä eurooppalaisen suurpetofoorumin (EU Platform on Coexistence between People and Large Carnivores) kokoukseen Brysselissä. Olen ollut aikaisemminkin foorumin kokouksissa edellisen työnantajani luottamustoimessa, viimeksi pari vuotta sitten. 

Foorumin tarkoituksena on edistää toimintatapoja ja etsiä mahdollisuuksien mukaan ratkaisuja ihmisten ja suurpetojen välisten ristiriitojen minimoimiseksi. Työtä tehdään vaihtamalla tietoa ja työskentelemällä yhdessä avoimesti ja rakentavasti keskustellen, toisia kunnioittaen. 

Forumissa ovat jäsenenä EU komissio, Eurooppalainen maanomistajajärjestö ELO, FACE, kansainvälinen riistansuojeluneuvosto CIC, WWF Eurooppa, IUCN, yhdistetty edustus Paliskuntain yhdistyksestä Suomesta sekä Svenska Samernas Riksförbundista (SSR, Ruotsin poroalueen edustaja) ja Europarck Federation. 

Päivän puheenjohtajina toimivat komission luonnonvaraosaston johtaja Humberto Delgado Rosa ja ELO:n Thierry D’Escaille. Suomen Metsästäjäliitolle tämä on erinomainen keskustelupaikka tuoda suomalaisia ajatuksia ja näkökulmia eurooppalaiseen petokeskusteluun ja tutustua muiden sidosryhmien kansainväliseen toimintaan. 

Kokoustunnelma oli avoin ja keskusteleva. Porukka on hitsautunut erinomaisesti yhteen parin viime vuoden aikana. Minut otettiin iloisesti vastaan, ja keskustelu oli hedelmällistä. Päivän aiheista poimin tähän kirjoitukseen kaksi. 

Kokouksessa esiteltiin projektia, jossa tutkitaan suomalaisia reviirityöryhmiä vastaavien työryhmien toimintaa Espanjassa, Italiassa ja Romaniassa. Kaikissa maissa nousevat esiin samat ongelmat erityisesti suden kanssa. Yleisesti ottaen sutta siedetään paljon huonommin kuin karhua. 

Ongelmien ytimeen nousevat samat keskustelun aiheet kuin Suomessakin: luottamuksen puute viranomaisiin, erityisesti suden kanta-arviossa, hybridipuheet, ja se, että sudet ovat yhä ”kesympiä”. Suomalaiset eivät siis olekaan tunteidensa kanssa yksin. 

Meillä on aika yleisesti viljelty ajatusta, että erityisesti suomalaisilla on ongelmia suden kanssa elämisessä. Näin ei ole, vaan konfliktia on joka puolella Eurooppaa, missä susi nykyisellään esiintyy. Muun muassa Italiassa ei haluta edes käyttää termiä ”yhteiselo”, koska se koetaan mahdottomaksi. Tässäpä haasteita kaikille EU-maille ja komissiolle! 

Saksalainen tutkija Ilke Reinhardt esitteli saksalaista näkökulmaa suden poikkeavaan käytökseen ja ihmisen susipelkoon. Heillä, kuten meillä Suomessakin, on olemassa ainakin kahdentyyppisiä tilanteita. On varmasti tilanteita, joissa susi on oikeasti normaalia ”rohkeampi” ja käytös ei ole siten lajille tyypillistä. Nämä ovat tilanteita, joihin tulee puuttua. 

Toinen tyypillinen tilanne on se, että ihminen ei tunnista suden normaalia käyttäytymistä. Tähän voidaan vaikuttaa lisäämällä tietoa. Myös meillä Suomessa tulisi olla saatavilla selkeät, erilaiset toimintamallit erilaisiin tilanteisiin suden kanssa. 

Reinhardt korosti esityksessään, ettei sutta saa yrittää kesyttää millään ihmistoimilla. Erityisen haitallisena hän piti susien tahallista tai tahatonta ruokintaa, jolloin ne oppivat, että ihmisen haju tarkoittaa ruokalähteen läheisyyttä. Mitenkähän meidän suurpetojen valokuvaushaaskat tähän sopivat? Jätän sen pohdittavaksi teille ja kokousväelle.  Toivottavasti emme tee itsellemme tällä karhunpalvelusta.

Lisää uusi kommentti