Hirvi

Paino: 240–600 kg
Levinneisyys: Koko Suomi
Lisääntyminen: 1–3 (4) vasaa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta 
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta 

Hirvi (Alces alces) on aina ollut tärkeimpiä riistaeläimiämme. Kalliomaalaukset sekä hirvenpäin koristellut aseet ja muut käyttöesineet kertovat sen suuresta merkityksestä jo kivikaudella. Tänä päivänä hirvi on lihakilomääränsä ja taloudellisen arvonsa perusteella merkittävin riistaeläimemme.

Esiintyminen

Hirven levinneisyys ja kannan koko ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Välillä kanta on ajettu hyvinkin alas, viimeksi 1900-luvun alkupuoliskolla. On arveltu, että tuolloin koko maamme alueella elänyt kanta oli vain muutama sata yksilöä. Nykyään hirveä tavataan yleisenä koko Suomessa, joskin kantaa säädellään metsästyslupamäärien avulla voimakkaasti, ja paikoin runsauteen vaikuttavat myös suurpedot.

Hirven esiintymiseen on vaikuttanut metsästyksen ohella voimakkaasti ihmisen muukin toiminta, kuten metsänhoito ja petojen pyynti. Etenkin sotien jälkeisen kiivaan metsänuudistuksen myötä lisääntyneet taimikkoalueet ovat suosineet hirviä.

Elintavat ja ravinto

Hirvi on monipuolinen kasvikunnantuotteiden laiduntaja. Suurena eläimenä se syö paljon: jopa kymmeniä kiloja päivässä. Hirven elinympäristö vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja sen ruoansulatuselimistö on niin sopeutunut voimakkaisiin vuodenajan vaihteluihin, ettei se tahdo sopeutua eläintarhoissa vakioituun ruokavalioon.

Kesällä hirvi käyttää reheviä laitumia ja oleilee mielellään kosteikoilla, kuten soilla ja vesien äärellä. Lähes koko valoisa aika kuluu ruokailuun eläimen kerätessä energiavarastoja tulevaa talvea varten. Imettävä naaras tarvitsee erityisen paljon ravintoa maidontuotantoon.

Syksyllä hirvet alkavat liikkua talvilaitumilleen. Tällöin urosten sarvet ovat komeimmillaan, ja hirvien lyhyt mutta kiivas – syyskuulle ja Etelä-Suomessa lokakuun puolellekin ajoittuva – kiima-aika alkaa. Urokset mahtailevat ja kamppailevat naaraista. Talvilaidunalueille siirtymisestä ja kiimasta johtuva runsas liike sekä vasta vieroitettujen vasojen kokemattomuus näkyvät liikenneonnettomuustilastoissa: syksyisin hirvikolaririski on suurimmillaan.

Talven hirvi viettää rauhallisesti ruokaillen talvilaitumillaan. Sarvet putoavat tammikuussa. Hirvet liikkuvat vähän energiaa säästääkseen ja syövät esimerkiksi puunkuorta, havunneulasia ja oksia. Varsinkin männynneulasista hirvi saa hyvin irti kylmässä pärjäämiseen tarvittavan energian. Hirvi aiheuttaakin talvella tuhoja erityisesti mäntytaimikoissa.

Talven taittuessa ensimmäisenä tuoreena ravintona puhkeavat pajunsilmut, joita hirvi mielellään nauttii.

Lisääntyminen

Keväällä naaras synnyttää kahdeksan kuukauden kantoajan jälkeen yhdestä kahteen vasaa. Vasa kerää noin kilon painoa päivässä, mutta kehittyy hitaasti. Se ei ole lisääntymiskykyinen vielä seuraavana syksynä. Vasta sitä seuraavana syksynä naaras voi jo tiinehtyä, ja silloin tavallisesti vain yhden vasan. Iän karttuessa vasojen määrä voi nousta usein kahteen, harvemmin jopa kolmeen.

Varhain syksyllä tiinehtyneiden naaraiden vasat saavat parhaat eväät elämään, sillä ne syntyvät aikaisin keväällä ja ehtivät kasvaa mahdollisimman pitkään lämpimänä aikana ennen talven tuloa.

Hirvivahingot

Hirven pyyntilupamäärissä tasapainoillaan hyödyn ja haittojen välissä: toisaalta kanta halutaan pitää terveenä ja tuottavana, toisella puolella vaakakupissa ovat vahingot metsätaloudelle ja maanteillä. Hirvivahinkojen määrät vaihtelevat hirvikannan mukaan. Siksi hirvenmetsästys ja lupapolitiikka ovat keskeisessä osassa vahinkojen torjumisessa.

Metsästys

Hirvenmetsästys on Suomessa tarkoin säädeltyä ja luvanvaraista. On nimettävä metsästyksenjohtaja ja käytettävissä tulee olla vähintään 1 000 hehtaarin yhtenäinen alue. Ampujilla tulee olla suoritettu ampumakoe, ja kaikilla jahtiin osallistuvilla tulee olla hyvin erottuva oranssinpunainen tai oranssi päähine ja liivi. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta.

Hirvenmetsästys tapahtuu yleensä seurueissa. Seurue voi ajaa hirveä ketjuna tai käyttää ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on enintään 28 cm. Toisinaan pyydetään myös näiden yhdistelmillä. Ajossa tiivis ajoketju ja/tai ajava koira ajaa hirvet liikkeelle, jolloin eläimet pakenevat passissa odottavien metsästäjien suuntaan.

Yleistä on käyttää myös pysäyttävää hirvikoiraa. Taitava hirvikoira saa pidettyä haukullaan hirven paikoillaan niin kauan, että metsästäjä ehtii hiipiä paikalle. Koiran edellä liikkuva ja haukkuun välillä pysähtyvä hirvi voi myös edetä passiketjun suuntaan.

Hirviä voi pyytää myös kyttäämällä esimerkiksi riistapelloilta tai naakimalla eli jäljittämällä sen lumijäljen avulla. Taitavimmilta onnistuu myös hirven houkuttelu sen ääntelyä matkimalla.