Susikonfliktien ratkaisuun perustettiin valtakunnallinen susifoorumi

Metsästäjäliitto kutsui ensimmäisen valtakunnallisen susifoorumin koolle Riihimäen Erätalolle torstaina 9.11. Ajatuksena oli koota keskeiset toimijat keskustelemaan sudesta ja sen kannanhoidosta sekä kriittisistä ongelmakohdista.

Viranomais-ja tutkijapuolta tilaisuudessa edustivat maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus sekä poliisi. Järjestöistä paikalla olivat Metsästäjäliitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja MTK. Keskustelussa mukana oli myös Helsingin Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden ja Ylen toimittajia.

Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg korosti avajaispuheessaan rakentavan keskustelun ja yhteistyön merkitystä susikonfliktin ratkaisussa. Hän toivoi, että tämä tilaisuus olisi alku pysyvälle foorumille, jossa keskeiset toimijat pystyisivät etsimään ongelmiin yhdessä toimivia ratkaisuja. Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi korosti omassa puheenvuorossaan oikean tiedon lisäämisen ja sen tehokkaan välittämisen tärkeyttä.

Päivä jakaantui kolmeen kokonaisuuteen, joita kutakin edelsi asiantuntija-alustus.

Suomen susikannan status ja seuranta

Ensimmäisenä keskusteltiin Suomen susikannan statuksesta ja seurannasta. Sen alusti Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Hän kertoi, että susi on runsastunut voimakkaasti Euroopassa ja levittäytynyt alueille, joissa sitä ei ole tavattu vuosisatoihin. Myös Suomessa kanta on muuttunut keväisen kanta-arvion jälkeen. On muodostunut uusia pareja ja uusia pentueita.

Kokouksessa oltiin yhtä mieltä, että olisi tärkeää saada aikaiseksi kanta-arvio, johon kaikki osapuolet voivat luottaa. Ensi kevään arvioon onkin tarkoitus panostaa entistä enemmän. Syksyn väliarviota ei enää tehdä, sillä luotettava arvio todettiin mahdottomaksi lumettoman kauden havaintojen vähyyden vuoksi. Suomessa on silti reilusti vähemmän resursseja kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa DNA-näytteiden kerääjiä on kymmenkertainen määrä. DNA-tutkimuksen lisääminen tarkentaa arviota, mutta vaatii silti yhä TASSU-havaintoja. Ilman niitä näytteiden keruuta ei pystytä kohdentamaan oikein. Siksi havaintojen kirjaaminen on laadukkaan arvion kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Sosiaalinen kestävyys ja sen varmistaminen

Toisessa osiossa keskusteltiin sosiaalisesta kestävyydestä ja toimenpiteistä sen varmistamiseksi. Sosiaalinen kestävyys on ollut monin paikoin koetuksella ja siihen on tärkeä löytää toimivia ratkaisuja. Keskustelun alusti susireviiriyhteistyöryhmiä koordinoiva Mari Lyly Suomen riistakeskuksesta. Reviiriyhteistyöryhmät on perustettu edustamaan paikallista ääntä susikysymyksessä. Ryhmiä on tällä hetkellä 23, mutta pian perustetaan yksi lisää.  Tällä hetkellä ryhmien tunnettuus on paikallisesti vielä heikko, mutta sitä pyritään kehittämään paremmalla viestinnällä ja avoimemmalla toiminnalla. Susifoorumi alkaa myös osaltaan miettiä konkreettisia ratkaisuja, joilla sosiaalista kestävyyttä voidaan parantaa.

Median rooli susikonfliktissa

Kolmas asiakokonaisuus käsitteli median roolia susikonfliktissa. Osion alusti Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalainen.  Hän totesi esityksessään, että media helposti vahvistaa vastakkainasettelua, koska mielikuvat ja tunteet korostuvat helposti. Myös sosiaalinen media valtaa hyvin paljon alaa susikeskusteluissa. Medialta toivottiin tietojen todenperäisyyden varmentamista.

Keskustelu oli päivän aikana erittäin vilkasta, ja hyvin monenlaisia näkemyksiä esitettiin. Tilaisuuden tärkein anti oli, että ensimmäistä kertaa saatiin näin kattava joukko toimijoita saman pöydän ääreen. Keskustelu suden ympärillä on pitkään ollut tulehtunutta ja konkreettisia ratkaisuja ei ole pystytty löytämään poteroissa istumalla.

”Suden kannanhoito ei etene toisia syyttelemällä tai kiusanteolla”, Metsästäjäliiton suurpetotyöryhmän puheenjohtaja Antti Kuivalainen sanoo. ”Sosiaalinen kestävyys paranee vain toimivalla kannanhoidolla, jossa vahingot ja ongelmat ovat hallinnassa. Tämä on myös suden etu. Tähän tarvitaan keskeisten toimijoiden vastuullista ja rakentavaa yhteistyötä.”

Paikalla olleiden yhteisenä tahtotilana oli, että keskusteluja tulee jatkaa ja foorumia kehittää edelleen. Susifoorumista päätettiin muodostaa säännöllisesti kokoontuva yhteistyöryhmä, joka etsii toimivia ratkaisuja ongelmakohtiin. ”Foorumissa käyty keskustelu ja sovitut jatkotoimenpiteet antavat uskoa positiiviseen jatkoon”, Kuivalainen jatkaa.