Peijaiset kuuluvat metsästysperinteeseen

Topenon Erän hirvipeijaiset. Juhlavieraat hakevat ruokaa seisovasta pöydästä vuonna 1994. Kuvaaja: Timo Syrjänen. Kuva: Suomen Metsästysmuseo.

Peijaisten historiaa

Yleinen käsitys on, että Suomessa on lähes kautta aikain järjestetty enemmän tai vähemmän juhlavia peijaisia aina suurriistan kuuluvien riistaeläinten kaadon merkeissä. Peijaiset on pidetty varsinkin karhusaaliin kunniaksi. Karhupeijaisia ei nykyisin pidetä saman tapaan kuin ennen 1800-lukua. Nykyiset karhupeijaat ovat lähinnä kansanperinnenäytelmää.

Aikoinaan yritin selvittää perusteellisesti ensimmäisten hirvipeijaisten varhaishistoriaa. Vakuutuin tuolloin, että hirvenpeijuuperinteellä ei ole ikää sataakaan vuotta. Sellainen muistikuva minulle tuli mieleen, että joku jahtimies olisi muistellut, että jossakin päin Keski-Suomea olisi 1950-luvun ensimmäisen puoliskon aikana vietetty hirvenkaadon kunniaksi jonkinlaista kalaasia. 

Turkulaisen Metsästysseura Tapion hienossa satavuotishistoriikissa kerrotaan seuran edustajien vierailleen jo 1949 muutamissa kylissä tarjoamassa maanvuokraajille yhteisiä aterioita, mutta varsinaisista hirvipeijaisista ei ollut kysymys. Historiikin tekijä Tuomo Paasi kutsuu noita tapaamisia esipeijaisiksi. Varsinaisia peijaisia tuo kunnianarvoisa seura ryhtyi järjestämään vasta 1970-luvun alussa.

 

Jotta tutustuttaisiin paremmin

Kirjallisuudesta löytämäni maininta varhaisimmasta varsinaisesta hirvipeijaisesta on Aarre Läntisen kirjoittamassa Jyväskylän Metsästyksenhoitoyhdistyksen satavuotishistoriikissa, jossa seuran kerrotaan järjestäneen 1.12.1957 ensimmäiset hirvipeijaiset, jotta maanomistajat ja metsästäjät tutustuisivat toisiinsa. 

Ensimmäinen löytämäni sanomalehtimaininta hirvipeijaisten tunnusmerkit täyttävästä juhlasta löytyy Uudesta Suomesta 29.10.1959. Lehdessä on juttu, jonka otsikko kuuluu Harvinainen hirvijuhla. Tekstissä kerrotaan kuinka saksalainen lääk. ja kir. tri Michael Schreiber oli Halkian metsästysyhdistyksen vieraana Pornaisissa hirvijahdissa niin ikään müncheniläisen toimittaja Ernest Langendorfin kanssa. Viimeksi mainittu germaani onnistui kaatamaan komeasarvisen uroksen. Onnistuneen kaadon kunniaksi järjestettiin suuri hirvijuhla, johon kutsuttiin kaikki metsästysporukan jäsenet ja Halkiankylän asukkaat. Väkeä saapui paikalle noin 150.  Agronomi Eero E. Toivonen puhui vieraille ja kaikille kokoontuneille tarjottiin hirvipaistia. Artikkelin loppupuolella juhlaa kutsutaan hirvipeijaisiksi. Olisikohan se todellakin ensimmäinen kerta sanomalehdistössä? Ja oliko kyseessä mahdollisesti Uudenmaan ensimmäinen varsinainen hirvipeijainen? Vai olisiko ollut koko maatakin ajatellen ensimmäinen kerta, kun jossakin lehdessä kerrottiin jokseenkin nykymuotoisesta hirvipeijaistapahtumasta?

 

Kyläläisten juhla

Hirvipeijaisia järjestävät nykyisin niin metsästysseurat kuin -seurueetkin. Eipä taida Suomesta löytyä yhtään kuntaa, jonka alueella ei kutsuttaisi väkeä ainakin yhteen hirvipeijaistapahtumaan vuodessa. Juhliin kutsutaan tavallisesti seuralle metsästysmaita vuokranneet perheineen, usein myös kaikki metsästysalueella asuvat niin ikään perheineen. Itseoikeutettuina peijaisissa mukana ovat hirviporukan jäsenten perhekunnat. Hirvipeijaisten yhteiskunnallinenkin merkitys on suuri. Joidenkin kylätutkimusten mukaan hirvipeijaiset olivat tapahtumia, joihin osallistui eniten kyläläisiä. Monasti niissä tavattiin lukuisia sellaisiakin oman kylän ihmisiä, joiden kanssa ei ole tullut oltua muutoin kanssakäymisessä.

Suomalaiset hirvipeijaiset ovat yleensä vakavahenkien tapahtuma verrattuna eteläisempien maiden vastaavanlaisiin peijaisjuhliin, joissa väki virittyy jopa riehakkaanpuoleisen riemukkaalle juhlamielelle. Vaan eipä tuossa meikäläisten hirvipeijaisten yleensä tietyssä määrin hillityssä tunnelmassakaan ole moittimista. 

 

Eräneuvos Juha K. Kairikko

Kirjoittaja työskenteli Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana vuosina 1973-2009.