Puolueeton ja ”puolueeton” journalismi

Tällä hetkellä on monella rintamalla tapetilla median puolueettomuus. Asia ryöpsähti julkiseen keskusteluun myös metsästyspuolella Kimmo Ohtosen uuden sarjan sutta käsittelevän osan myötä. Susi tunnetusti herättää suuria tunteita. Suomi on vapaa maa, ja eriäviä mielipiteitä toki mahtuu aiheen kuin aiheen tiimoilta. Mutta kun ohjelmaa mainostetaan tasapuolisena ja reiluna, niin on pakko ottaa kantaa muutamaan kohtaan.

Aihetta ei kerrottu haastateltaville

Jaksossa haastateltujen hirvenmetsästäjien mukaan heille kerrottiin, että ohjelma käsittelee hirvenmetsästystä susireviirillä. He eivät kuulemma tienneet, että pääroolissa olisi suden salatappaminen. Journalistin ohjeissa sanotaan kuitenkin seuraavaa: ”Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään.” Eli mikäli asiaa ei heille kerrottu, niin mentiin ohjeiden vastaisesti.

No, mitä väliä jutun aiheella sitten lopulta on? Vastakysymykseni on, että miksi pitäisi kertoa muunneltua totuutta? Minä ainakin henkilökohtaisesti haluan aina tietää, mihin osallistun. Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki. Toimittaja kertoo, että hän on tulossa tekemään juttua vastuullisesta alkoholinkäytöstä lapsiperheissä. Ja hän kuvaa, kun olette illallisella, ja aikuisilla on yhdet lasit viiniä ruoan kanssa. Kun ohjelmaa esitetään, niin pääaiheena onkin lapsien kärsimykset alkoholistiperheissä. Ja toimittaja on lisännyt kommentiksi, että onhan se laillista juoda viiniä, mutta kyllä se ryyppääminen on ihan hemmetin väärin lasta kohtaan.

Tuntuuko, että toimittaja toimi reilusti? Ja lämmittääkö, että kommentissa ei suoranaisesti väitetty juuri teidän perheessänne olevan ongelmaa, vaan viitataan niihin oikeisiin alkoholisteihin? Ihmiset vetävät helposti mutkat suoriksi nettikeskusteluissa. Siksi ei olisi ehkä erityisen kiva olla juomassa viiniä ohjelmassa, jonka aiheena on väkivaltaiset alkoholisti-isit.

Puolueettomuus vs. mielipidevaikuttaminen

Olen sen verran vanhanaikainen, että minulle puolueeton ohjelma on sellainen, että näytetään tasapuolisesti näkökulma A ja näkökulma B ja annetaan katsojan päättää, kumman hän valitsee. Tässä ohjelmassa näytettiin kyllä eri näkökulmia, mutta toimittaja toi erittäin vahvasti esiin oman kantansa.  Modernissa dokumenteissa pääosassa on nykyään juontaja ja juontajan tunnemaailma. Se on tätä päivää, ja katsojat ilmeisesti haluavatkin sellaisia ohjelmia. Olkoon toki vapaasti niin, mutta silloin ei voi enää puhua puolueettomasta journalismista, vaan mielipidevaikuttamisesta.

Äänillä ja kuvilla luodaan vahvoja mielikuvia

Sarjan kuvaus oli erittäin vaikuttavaa ja äänimaailman käyttö sangen luovaa. Kannattaa katsoa jakso ja kiinnittää huomiota esimerkiksi musiikkiin metsästystilanteissa. Laukausta seuraava musiikki on kuin b-luokan elokuvan salamurhakohtauksesta. Ja kuvakulmiakin käytetään varsin tehokkaasti metsästäjien kohdalla.

Suunnitellaanpa ääniefektejä edellä mainittuun kuvitteelliseen perhepäivälliseen. Jos illalliselle valitaan kepeä joululaulu, niin siitä välittyy mukava yhdessäolo joulupöydässä. Mutta entäpä jos viinilasin kohottamiseen liitetään Hitchcockin Psykon tunnusmelodia, niin millainen fiilis viinistä välittyy? Tässä sarjassa maalattiin metsästyksestä varsin uhkaavaa musiikillisesti. Jos se oli tarkoitus, niin pointsit siitä kotiin, mutta se puolueettomuus jäi kyllä uupumaan.

Älähdykset ja kalikat

Nyt joku todennäköisesti taas kerran vetää esiin sanonnan kalikoista ja älähdyksistä, josta en koiranomistajana ole ikinä pitänyt. Eli sen, että tästä dokumentista suuttuvat vain sellaiset, joilla on jotain tunnollaan. Naurettavaa. Mielestäni salatappamisesta ja metsästysrikollisuudesta saa ja pitääkin puhua. Ja ammattirikollisuus ja uhkailut pitää ehdottomasti kitkeä. Asian käsittely julkisesti ei minua hierrä, vaan nämä edellä mainitut asiat. 

Lisäksi toivoisin tarkkuutta asiasisältöön. Katsojia olisi ehkä kiinnostanut tietää, että ohjelmassa haastatellun entisen poliisin tapaus ei ollut tuore, ja se liittyi ammattimaiseen hirvien salakaatoliigaan eikä susiin. Lisäksi ohjelmassa kommentoitiin, ettei kukaan kierrä autolla hirvenjälkiä katselemassa. Tämä on kenties pikku yksityiskohta, mutta kyllä kiertää. Ja usein juuri pimeällä ennen aamun hirvijahtia. Tämä olisi ihan hyvä tietää, ettei läpi Suomen tule rajua siviilipidätysaaltoa aina hirvikauden ollessa ylimmillään.

Ja loppuvaikutelma oli…

Olen katsonut sarjan kaikki tähänastiset osat. Kuvausjälki on vakuuttavaa ja näkee, että sillä saralla ammattitaitoa on paljon. Ja sarjalla varmasti saavutetaan, mitä loppupeleissä halutaankin. Mutta jos tavoitteena oli rakentaa siltoja, niin siltä osin ei mennyt kyllä alkuunkaan putkeen, kuten lehdistäkin on saanut lukea.

Idealistina uskon, että näitä siltoja voisi kuitenkin oikeasti rakentaa. Mutta se edellyttää avointa keskustelua. TV:n ongelmana on, että se janoaa tänä päivänä draamaa, sensaatioita ja viihdettä. ja se tehdään yleensä aina jonkun kustannuksilla.

Kai Tikkunen
Metsästäjäliiton järjestötiedottaja

Kommentit

Mielestäni koko susien rauhoitus on vähintäänkin omituinen; rajan takana maksetaan susista tapporahaa koska se on niin yleinen peto. Vaikka koko susikanta häviäisi Skandinaviasta niin sillä olisi vain häviävän pieni vaikutus susien kokonaismäärään. Sus taitaa olla yleisin suurpeto maailmassa. Tällä puheenvuorollani EN ehdota susien tappamista, totean vain.

Loistava kirjoitus! Oli jo aikakin liiton ottaa kantaa tähän jatkuvaan asioiden vääristelyyn, valehteluun ja paskanjauhantaan.

Ohtonen käsitteli aihetta epäjournalistisesti ja täysin puolueellisesti asennoituen. Kyllä ihan hävetti, kun tämä Ohtonen melkein pillahti itkuun, kun susi oli kaadettu ja kunnioittavasti saalista arvostaen oli asetettu havupetille.

Hyvä kirjoitus, itselläni sama oikeustaju. Nämä ns. Vihreät ovat tehneet hirveästi hallaa valheellisen tiedon pohjalta, toivottavasti saamme oikeutta tulevaisuudessa.

ohjelmassa olleen poliisin koirat tapetiin aikaan kun susia ei ollut liikaa nyt voi Pekat koirat joutua suten tapamaksi totennäköisesmmin kuin salametsästäjän toimesta

Onkohan tämä Teidän kirjoituksenne tarkoitus esittää valtakunnan lehdistössä. Siis huomattavasti suuremmalle yleisölle, kun nyt kohdentuu?

Milloin metsästäjät oppivat puolustamaan itseään julkisuudessa, tai edes oppivat varmistamaan mitä julkaistaan missäkin mediassa. Metsästyksen tulevaisuus riippuu juuri siitä, mitä meistä puhutaan ja kuka puolustaa metsästäjää, jos ei metsästäjä itse sitä tekisi. Edelleen metsästäjät, metsästysseurat ja metsästysalan järjestöt luottavat, että "kyllä tämä tästä hyväksi vielä muuttuu". Mutta, kun se ei muutu? Hyvä esimerkki on luonnonsuojelulaki luonnonsuojelualueille, joista käytännössä metsästys loppuu lakitekstin mukaisesti. Kuka sen lakitekstin on kirjoittanut, milloin ja miksi? Puhumattakaan ampumaratoja koskevasta ympäristösuojelulaista, joka on jo vaikuttanut ampumarataverkostoon, jota ei voi korjata enää.

Hyviä huomioita susiasiasta, toivottavasti tavoittaa myös suuremman yleisön. Ampumaratojen ahdinko huolestuttaa. Hyvän ampumataidon ylläpito alkaa olla paikoitellen kohtuuttoman hankalaa kun ratoja suljetaan ja harjoittelua rajoitetaan.

Lisää uusi kommentti