Julkisuudessa leviää paljon virheellistä tietoa aseista

Aseet herättävät paljon keskustelua. Monesti tunteet menevät tiedon edelle, ikävä kyllä myös tiedotusvälineissä ja päättäjillä. Tarkoitetaan hyvää, mutta ei ymmärretä, että ehdotettu idea turvallisuuden parantamiseksi ei toimi käytännössä ja voi pahimmillaan jopa vaarantaa turvallisuutta.

Suosittelemme toimittajia, päättäjiä ja aseita harrastamattomia ihmisiä tutustumaan aiheeseen asiantuntijoiden kanssa. Metsästäjäliitto vastaa mielellään aseisiin liittyviin kysymyksiin. Linkki yhteystiedot-sivulle

Aseiden säilytys ampumaradoilla tai muissa keskusvarastoissa

Tämä on käytännön metsästysharrastuksen suhteen mahdoton ajatus. Metsästyskaudella metsästysasetta tarvitaan usein, monesti lähes päivittäin. Aserallia olisi tavattoman vaikea hallita. Lisäksi keskitetty säilytys tekisi säilytyskohteesta erityisen kiinnostavan rikollisen silmissä.

Biometriset tunnisteet aseisiin

Julkisuudessa on esitetty, että aseisiin pitäisi laittaa jokin tunniste, ettei kukaan muu kuin omistaja voisi käyttää sitä. Se ei toimi käytännössä. Metsästyksen etiikka ja turvallisuus edellyttävät aseelta varmatoimisuutta. Valitettavasti lumi, hiki, vesi, lika, pakkanen ja monet muut elektroniikan toimintavarmuutta huonontavat seikat ovat metsästyksessä arkipäivää. Lisäksi metsästäjillä on käsineet käytännössä ympäri kauden sään, hyönteisten tai naamioitumisen vuoksi.

Entä mitä tehdä, kun ase lakkaa toimimasta karhun hyökätessä kohti tai haavoittuneen hirven rynnätessä pakoon? Ja kuka korvaa epäluotettavan teknologian aiheuttamat henkilövahingot? 99,9 % varma laitekin lakkaa toimimasta kerran tuhannesta. Riski on tuolloinkin aivan liian suuri, kun kyseessä on ihmishenkiä.

Aseiden määrään liittyvät ihmettelyt

Monesti ihmetellään metsästäjien ”suurta” asemäärää. Kyse on lähinnä monipuolisen harrastuksen synnyttämästä tarpeesta. Jos henkilö harrastaa sekä pien- että suurriistan metsästystä, hänellä on yleensä vähintään haulikko ja kivääri. Jos hän on vielä aktiivinen kilpailija, hänellä on erikseen kilpa-ase, joka on viritetty juuri kilpailulajia varten. Monella kilpailijalla on eri lajeihin omat erikoisaseensa. Kilpahaulikko tai -kivääri ei ole ominaisuuksiltaan aina hyvä metsälle ja päinvastoin.

Aktiivinen kiväärimetsästäjä tarvitsee jo lain puitteissa enemmän kuin yhden kiväärin. Pienoiskivääri (.22lr) sopii erinomaisesti sepelkyyhkyjahtiin, mutta sitä ei saa käyttää esimerkiksi teeren tai jäniksen metsästyksessä. Ja lintukiväärinä erinomainen .223 on laiton hirvijahdissa. Lisäksi esimerkiksi valkohäntäpeuran hämäräpyynti ja hirven ajojahti asettavat erilaiset vaatimukset tähtäimille, jolloin on käytännöllistä olla kumpaankin oma aseensa.

Jos henkilö on vielä aktiivinen reserviläinen, hänellä on siihen toimintaan omat aseensa, puhumattakaan perinne- ja mustaruutilajien harrastajista.

Toisin kuin tilastoissa usein esitetään, Suomen asemäärä on tosiasiassa eurooppalaista keskikastia. Suomen virheellinen korkea sijoitus johtuu siitä, että Suomessa aivan kaikki ruutiaseet ovat luvanvaraisia. Yleisimmät haulikot ja pienoiskiväärit ovat monessa maassa lupavapaita, eikä aseiden lukumäärästä siten ole vertailukelpoista tietoa. Määrä on muutenkin merkityksetön, sillä ihminen pystyy ampumaan ainoastaan yhdellä aseella kerrallaan.