Riistaeläinten suojelu ja siirtoistutus

Riistaeläinten suojelutyötä ja niiden siirtoistutusta on mahdollista tukea tätä kautta. Liitto on tukemassa maaninkalaisen metsästysseuran hanketta, jossa Hailuodosta kiinniotettuja merihanhipoikueita siirretään Maaninkaan ja näin heidän jälkeläisensä palaavat muutolta talven jälkeen takaisin Maaninkaan. Ehkäpä muutkin seurat innostuvat vastaavaan?

Metsäpeura on harvalukuinen riistaeläin ja haluamme olla nostamassa tämän eläimen huomioarvoa ja suojella sen säilymistä sekä kannan elinvoimaisuuden pysymistä. Suojelutyöhön ja siirtoistutuskohteeseen voit lahjoittaa myös suoraan merkitsemällä viitteeksi 4035.

Rahankeräystilit ovat:
Danske Bank FI80 8029 9710 0126 68
Osuuspankki FI91 5396 0220 1929 50
Nordea FI34 1829 3000 0091 01

 

 

Merihanhi

Paino: 2 500–3 500 g
Levinneisyys: Rannikkoseutu
Lisääntyminen: 4–6 munaa
Pyyntiajat:

  1. Kielletty:
    Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kainuun, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen maakunnissa, Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Alajärven, Alavuden, Evijärven, Kuortaneen, Lappajärven, Soinin, Vimpelin ja Ähtärin kunnissa, Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Halsuan, Lestijärven, Perhon ja Vetelin kunnissa, Lapin maakunnassa lukuun ottamatta Kemin, Keminmaan, Tornion ja Simon kuntia, Kymenlaakson maakuntaan kuuluvissa Iitin ja Kouvola n kunnissa, Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvissa Haapajärven, Haapaveden, Kuusamon, Kärsämäen, Nivalan, Pudasjärven, Pyhäjärven, Pyhännän, Reisjärven, Siikalatvan, Utajärven ja Taivalkosken kunnissa.
  2. Sallittu muualla maassa 20.8. klo 12.00–31.12

Saalismäärät: 3 900–9 700 yksilöä/vuosi (2001–2011)

Merihanhi (Anser anser) on yksi Suomen kolmesta kotoperäisestä hanhilajista metsä- ja kiljuhanhen lisäksi. Näillä lajeilla ei ole juuri keskinäistä kilpailua ekolokeroistaan, sillä ne viihtyvät erilaisissa elinympäristöissä. Näistä hanhilajeista merihanhi on esiintyvyydeltään eteläisin: sitä esiintyy laajalti muualla Euroopassa sekä esimerkiksi Aasian aroilla. Suomessa levinneisyys on sikäli poikkeuksellinen verrattuna muuhun Eurooppaan, ettei merihanhea tavata meillä juuri muualla, kuin lähes yksinomaan rannikkoseudulla.

Merihanhi on hyvä esimerkki onnistuneesta riistanhoidosta. 1900-luvulla voimakas pyynti sekä vesistöjen muuttuminen rauhattomiksi moottoriveneiden, loma-asutuksen sekä tehokalastuksen myötä saivat aran merihanhen kannan putoamaan murto-osaan entisestä. Laji rauhoitettiin vuonna 1947, ja 1900-luvun lopulle tultaessa kanta oli rauhoituksen ja riistanhoitotoimenpiteiden vuoksi jo niin elpynyt, että sen metsästys voitiin aloittaa.

Metsästys

Merihanhi on lyhyessä ajassa kasvanut merkittäväksi metsästyskohteeksi rauhoituksen jälkeisen, odottamattomankin nopean runsastumisensa vuoksi.

Mereistä merihanhea pyydetään käytännössä vain rannikkoalueella. Suurin osa saaliista saadaan rannikon läheisyydessä sijaitsevilta viljelyksiltä, joilla merihanhet käyvät ruokailemassa. Tällöin käytetään usein myös houkutuskuvia.

Metsäpeura

Paino: 65–160kg
Levinneisyys: Kainuun ja Suomenselän alueet
Lisääntyminen: yleensä 1 vasa
Pyyntiajat: 
Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla 28.9.–31.1.
Saalismäärät: 40–134 yksilöä/vuosi (2001–2011)

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) polveutuu samasta vanhasta peuralajista, josta Pohjois-Amerikan karibut ja monilla tundra-alueilla elävä tunturipeura ovat kehittyneet. Poro on kesymuoto viimeksi mainitusta lajista ja muistuttaa paljolti metsäpeuraa. Metsäpeura on kuitenkin poroa kookkaampi, ja sillä on pidemmät jalat ja sirompi pää. Sen sarvet suuntautuvat ylöspäin, kun porolla ne pyrkivät aukeamaan enemmän sivusuuntaan. Metsäpeura käyttäytyy myös poroa huomattavasti aremmin.

Metsäpeura on ollut Suomen asutushistorian tärkeimpiä riistaeläimiä. Se oli sitä edelleen myös keskiajalla, ja sitä metsästettiin pyyntikuopilla ja hankailla, eli esteaidoilla, joissa olevissa aukoissa oli keihäs tai silmukka. 1950-luvulla metsäpeura metsästettiin lähes sukupuuton partaalle monen muun lajin tavoin. Rajan takaa tuli Suomeen kuitenkin lisää yksilöitä Kainuun alueelle.

Kainuusta metsäpeuraa on siirtoistutettu myös Suomenselän alueelle, jonne on kehittynyt elinkelpoinen, jopa Kainuuta suurempi kanta. Molempien kantojen kasvu on kuitenkin hidastunut ja Kainuussa jopa kääntynyt laskuun. Yhtenä tärkeimpänä syynä on suurpetomäärien lisääntymisen vuoksi noussut vasakuolleisuus.

Metsästys

Vaikkei laji ole enää uhanalainen, ei kanta silti ole edelleenkään järin suuri. Metsäpeuraa ei myöskään tavata muissa EU-maissa, joten Suomella on erityinen vastuu lajin suojelemisessa. Koska kanta kasvaa hitaasti, sitä metsästetään luvanvaraisesti syyskuun lopusta helmikuun alkuun ja lupia myönnetään vain muutamia kymmeniä vuodessa. Pyynti keksitetään viljelyksillä laiduntaviin yksilöihin sekä mahdollisiin pororisteytymiin.

Metsästys tapahtuu kyttäämällä peltolaumoja aamu- tai iltahämärällä. Metsäpeurat ovat arkoja, joten ampumisen on tapahduttava suojaisesta paikasta.