Lehtokurppa

Paino: 280–330 g
Levinneisyys: Yleisenä Oulun korkeudelle asti, harvinaistuu siitä pohjoiseen
Lisääntyminen: 4 munaa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Lehtokurppa (Scolopax rusticola) on pieni, pyöreä ruskeankirjava lintu, jolla on suuret pään päällä sijaitsevat silmät ja pitkä nokka. Kevätillan pimetessä sen voi nähdä lentämässä vakioituneella soidinlentoreitillään kurnuttaen omalaatuisella äänellään.

Lehtokurppa on lehto- ja sekametsien, rantaniittyjen ja pellonvierusten asukki. Se on yleinen Oulun korkeudelle saakka. Sitä pohjoisempana esiintyvyys on harvalukuisempaa ja laikuittaisempaa.

Elintavat ja lisääntyminen

Lehtokurppa piilottelee metsissä ja varoo paljastamasta itseään viimeiseen asti.Maahan painautunutta lintua on vaikea havaita suojavärityksen ja pienen koon vuoksi. Lehtokurppa nousee pakolentoon vasta jalkojen juuresta, mikäli sen läheltä sattuu kulkemaan.

Lintu kaivelee näppärästi pitkällä, terävällä nokallaan maasta ja lehtikarikkeesta lieroja. Nokalla nappaa helposti myös hyönteisiä ja niiden toukkia sekä maahan varisseita marjoja.

Lehtokurpat ovat moniavioisia. Naaras munii heinikon tai muun näköesteen suojaan tekemäänsä pesään tavallisesti neljä munaa. Poikaset kuoriutuvat kolmen viikon jälkeen ja oppivat lentämään noin neljässä viikossa.

Lehtokurppa saapuu Suomeen maalis–huhtikuun tienoilla ja palaa etelään loka–marraskuussa. Se talvehtii tavallisesti Brittein saarilla sekä Länsi- ja Etelä-Euroopassa.

Metsästys

Lehtokurppa on Keski-Euroopassa arvostettu riistalaji, jonka saamiseen liittyy iso joukko perinteitä. Suomessa lehtokurppia pyydetään vähän, mikä on tavallaan sääli, sillä lajilla on vahva tuottopotentiaali.

Perinteisesti kurppaa pyydetään seisovan tai karkottavan koiran avulla. Sitä voi pyytää myös kulkien ilman koiraa, mutta tällöin pyytäjät joutuvat kahlaamaan tiheissä pensaikoissa linnun löytääkseen.