Tukkakoskelo

Paino: 800–1 100 g
Levinneisyys: Koko maa
Lisääntyminen: 8–11 munaa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Tukkakoskelo (Mergus serrator) on terhakannäköinen, pitkänmallinen vesilintu, jolla on kapea, punainen nokka ja eloisa töyhtö. Koiras on mustavalkoruskea, ja sen pää on metallihohtoisen vihreä. Naaras muistuttaa väritykseltään erehdyttävän paljon isokoskeloa, mutta on rakenteeltaan sirompi. Tukkakoskelonaaraan nokka kaartuu myös hieman ylöspäin.

Elintavat

Tukkakoskeloa tavataan kaikkialla Suomessa karuilla, aavaselkäisillä sisävesillä sekä yleisesti rannikolla. Erityisesti se tuntuu viihtyvän kirkkaissa, vähäravinteisissa vesissä.

Tukkakoskelo on lihansyöjä. Se voi sukeltaa melko syvällekin tavoittaakseen sammakkoeläimiä, hyönteisiä ja kaloja.

Lisääntyminen

Tukkakoskelo pesii vasta, kun jäät ovat touko–kesäkuussa lähteneet. Se tekee pesänsä pensaan alle tai kivikkoon, josta vasta kuoriutuneet poikaset sujahtavat hyvin nopeasti veteen.

Toisinaan naaras haalii pesueensa jatkoksi muidenkin naaraiden poikasia. Tällöin sitä voi seurata jopa monikymmenpäinen poikaskatras, mutta näistä vain noin 4–8 on sen omia jälkeläisiä.

Muutto ja metsästys

Tukkakoskelot muuttavat syys–lokakuussa kohti Tanskan salmia ja läntistä Eurooppaa. Pieni osa kannasta saattaa yrittää talvehtia Suomen saaristossa. Pakkasten kiristyessä linnut voivat kuitenkin lähteä syysmuutolleen.

Tukkakoskeloa metsästetään vain vähän, koska kalaa syövänä lintuna sen lihassa on traanin maku. Viime vuosina vuosittaiset pyyntimäärät ovat olleet suunnilleen tuhannen ja kahdentuhannen yksilön luokkaa.