Isokoskelo

Paino: 1 300–1 900 g
Levinneisyys: Koko maa
Lisääntyminen: 8–11 munaa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Isokoskelo (Mergus merganser) on tukkakoskeloa suurempi, lähes parikiloinen sukeltajalintu. Koiras on mustavalkoinen, ja sillä on kirkkaanpunaiset jalat ja kapea nokka. Naaras muistuttaa erehdyttävän paljon tukkakoskelonaarasta, mutta on sitä kookkaampi. Isokoskelonaaraalla on myös suora nokka tukkakoskelon hieman ylöspäin kaartuvaan nokkaan verrattuna.

Elintavat

Isokoskeloa esiintyy tyypillisesti pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, vaikkakaan ei yhtä paljon kuin tukkakoskeloa. Se viihtyy karuissa, kirkkaissa vesissä ympäri maata – niin merenrannikon saaristossa kuin sisävesissä.

Isokoskelo saalistaa ravinnokseen kalaa, toisinaan myös sammakkoeläimiä, äyriäisiä ja nilviäisiä. Joskus isokoskelot saattavat myös parveilla kalanviljelylaitosten riesana, varsinkin syysaikaan Pohjois-Suomessa.

Isokoskelo on varsin aikainen muuttaja, ja se saapuu usein jo ensimmäisiin, pieniinkin sulavesiin.

Lisääntyminen

Jäiden lähdettyä naaras munii puunkoloon, rakennuksen alle, pönttöön tai pensaan suojaan rakentamaansa pesään tavallisesti 8–11 munaa. Haudonta kestää kuukauden, ja poikaset ovat lentokykyisiä reilun parin kuukauden päästä kuoriutumisesta.Poikaset ovat melko itsenäisiä ja saalistavat jo ennen lentoon pääsyä. Pesue pysyy koko nuoruusajan kiivaasti jälkikasvuaan puolustavan emon hoivissa. Innokas kasvattaja saattaa rosvota myös muilta naarailta lisää poikasia.

Muutto

Koiraat lähtevät rannikolle sulkimaan jo touko–kesäkuun vaihteessa. Siellä ne kerääntyvät jopa tuhansia yksilöitä käsittäviksi parviksi. Myös naaraat poikasineen kokoontuvat isoihin joukkoihin ennen muuttoaan, mutta vasta loppusyksystä.

Isokoskelo talvehtii Etelä-Ruotsissa ja Tanskan salmissa. Lauhoina talvina moni koskelo yrittää talvehtia Suomessa. Mikäli pakkaset eivät kiristy liian koviksi, ne saattavat pysytellä koko talven Suomen lounaisrannikon tuntumassa.

Metsästys

Isokoskelon munia on aikoinaan syöty paljonkin Skandinaviassa. Riistalajina lintua ei juuri arvosteta, sillä kalaa syövänä lajina sen lihaa pidetään traaninmakuisena. Makuun vaikuttaa kuitenkin paljon lihan valmistustapa.