Tukkasotka

Paino: 600–800 g
Levinneisyys: Koko maa
Lisääntyminen: 8–11 munaa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Tukkasotkan (Aythya fuligula) koiras on helposti tunnistettava, pönäkkä vesilintu. Sen mustassa höyhenpuvussa on vitivalkoiset leveät kaistaleet kyljissä ja siivissä. Mustasta päästä erottuvat kirkkaankeltaiset silmät sekä musta "takatukka", josta laji on saanut nimensä. Naaras on ruskea, ja senkin takaraivossa on ulkonevaa "tukkaa".

Elintavat

Tukkasotkaa tavataan koko Suomessa, myös saaristossa ja pienillä luodoilla. 1900-luvun aikana varsin yleiseksi runsastunut lintu viihtyy parhaiten rehevillä järvillä. Pohjoisemmassa tavattavat yksilöt eivät ole yhtä tarkkoja elinympäristönsä suhteen ja voivat asustella karuissakin vesistöissä.

Tukkasotka parveilee usein lokkien ja muiden lintujen kanssa sekaparvissa. Lokkiyhdyskunnan läheisyys tehostaa petojen havaitsemista, mistä on hyötyä etenkin pesinnässä.

Tukkasotka kuuluu muiden sotkien lailla kokosukeltajiin. Se sukeltaa ravintonsa maksimissaan muutaman metrin syvyisestä vedestä, ja pyydystää lähinnä hyönteisiä ja nilviäisiä. Se käyttää ravinnokseen myös vesikasveja.

Pesintä

Tukkasotka aloittaa pesinnän, kun jäät lähtevät. Naaras tekee melko yksinkertaisen pesän maalle rannan läheisyyteen, esimerkiksi niittymättäälle tai ruovikkoon. Sotkanaaras munii tavallisesti 8–11 munaa. Toisinaan tukkasotkat munivat myös muiden lintujen pesiin parantaakseen lisääntymismenestystään. Kesä–heinäkuussa kuoriutuvat poikaset oppivat lentämään vasta parikuisina, joten osa poikasista on sorsastuskauden alettua vielä lentokyvyttömiä.

Syys–lokakuussa tukkasotkat lähtevät muuttomatkalleen, mutta joitain mattimyöhäisiä saatetaan tavata eteläisimmästä Suomesta vielä lumen tulon aikaan. Laji talvehtii yleensä Tanskan salmissa.

Metsästys

Vaikka kanta on suuri, tukkasotkia pyydetään niiden lukumäärään nähden melko vähän. Tukkasotkaa pyydetään monen muun vesilinnun tapaan kyttäämällä lentoreittien tai ruokintapaikkojen varrella.