Hilleri

Paino: 400–1 500 g
Levinneisyys: Koko Suomi
Lisääntyminen: yleensä 3–10 poikasta
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Hilleri (Mustela putorius) on hieman minkkiä pienempi peto, jolla on kellertävänruskeat kyljet ja yksilölliset valkeat merkit naamassa.

Hilleri on elänyt Suomessa jo kauan: varhaisimmat merkinnät löytyvät 1500-luvun turkistilastoista. Sen jälkeen kanta on aaltoillut voimakkaasti, mihin on arveltu ainakin osin syylliseksi ankaria talvia. 1980-luvulla laji oli yleinen etenkin Savossa ja Karjalassa. Tuolloin hilleri viihtyi vanhanmallisissa navetoissa rottien ja myös siipikarjan pyynnissä.

Kanta on keskittynyt itäiseen Suomeen – ehkäpä sen takia, että vanhoja maatiloja löytyy vielä rajan tuntumasta. Tänä päivänä hillerikanta on ilmeisesti melko harva.

Elintavat ja lisääntyminen

Hilleri viihtyy rehevillä rannoilla, hakkuualueilla, metsitetyillä pelloilla tai vanhojen maatilojen pihapiireissä, joissa se pyytää pienjyrsijöitä, lintuja ja matelijoita. Ruokalistalle kuuluvat myös kalat ja munat.

Hillerin kiima on maalis–huhtikuussa. Tuolloin koiraat vaeltelevat laajalla alueella tehden tavallista leveämpiä ja epäsäännöllisempiä jälkiä.Ne tappelevat aggressiivisesti naaraista. Voittajaksi selviytynyt lyöttäytyy naaraan seuraan ja pysyttelee sen seurassa parittelun jälkeenkin.

Pesän hilleri rakentaa esimerkiksi kivi- tai risukasaan ja synnyttää sinne toukokuun lopulla 3–7 poikasta. Naaras puolustaa pesäänsä jopa ihmistä vastaan.

Metsästys

1900-luvun alussa hillereitä pyydettiin runsaasti, vaikkei hillerin turkki olekaan kovin arvokas. Pihapiirissä kohtuullisen rohkeasti elänyttä näätäeläintä lienee ollut helppo pyytää.

Tänä päivänä hillereiden metsästys on varsin vähäistä; vain muutamia satoja yksilöitä vuodessa, pääasiassa minkkiloukkuihin osuneita yksilöitä. Moni metsästäjä vapauttaa hillerin, mikäli se tulee elävänä pyytävään minkinloukkuun, mikä onkin suositeltavaa.