Ilves

Paino: 8–26 kg
Levinneisyys: Koko Suomi; poronhoitoalueella tosin hyvin harva kanta
Lisääntyminen: 2–3 poikasta
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta  

Ilves (Lynx lynx) on ainoa luonnonvarainen kissaeläin Suomessa. Sillä on täplikäs, tuuhea turkki, tupsukorvat ja suuret, karvaiset tassut, jotka kantavat hangilla. Ilvestä esiintyy lähes koko Suomessa, mutta poronhoitoalueella kannasta elää vain muutama prosentti.

Elinympäristö ja ravinto

Elinympäristökseen ilves valitsee tiheitä metsiä, louhikkorinteitä ja synkkiä korpimaastoja. Päivät se viettää lepäillen hyvällä tähystyspaikalla, kuten kalliolla, mutta hämärän tullen se lähtee saalistamaan.

Ilves on taitava ja äänetön peto, joka metsästää pimeänäkönsä avulla vaanien ja ajaa saalistaan vain kymmeniä metrejä. Pienempiin saaliisiin ilves tarttuu voimakkailla eturaajoillaan ja terävillä kynsillään, mistä jää tunnistettava jälki kaadettuun eläimeen. Suuremman saaliin ilves kuristaa puremalla saalista kaulasta niin kauan, että eläin tukehtuu.

Ilves tarvitsee noin pari kiloa lihaa päivässä. Ravinnokseen se valitsee jäniksiä ja pienehköjä sorkkaeläimiä, kuten metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja, mutta myös kanalintuja ja pikkujyrsijöitä. Ilves saattaa tappaa myös ketun, näädän, supikoiran tai minkin. Toisinaan ilves saattaa napata myös poroja tai lampaita.

Elintavat ja lisääntyminen

Ilves on erakko, joka elää satojen neliökilometrien alueella. Urosten elinalueet voivat mennä limittäin, mutta naaraiden reviirit ovat yleensä tarkemmin erillään toisistaan. Myös urokset kunnioittavat naaraiden alueita.

Maaliskuussa alkava kiima tekee poikkeuksen ilveksen erakkoelämään. Tuolloin ne alkavat kutsua toisiaan haukahtelemalla, mikä saa ne etsiytymään toistensa seuraan useita viikkoja ennen kiiman alkua. Reilun parin kuukauden jälkeen naaras synnyttää 2–3 pentua pesään, jonka se on rakentanut vaikeakulkuiseen tiheikköön tai louhikkoon. Ennen pentujen syntymää naaras merkkaa ympäristön voimakashajuisella virtsallaan, jolloin edes ihmisen ei tule kuljettua sinne huomaamattaan. Siitä huolimatta hyvin piilotettua pesää on vaikea löytää, ja pesälle eksyneet uhkaajat emo karkottaa aggressiivisesti.

Metsästys

Ilves on aina ollut suosittu turkiseläin tuuhean turkkinsa vuoksi. 1880-luvulla sitä metsästettiin Suomessa runsaasti. Vuosittaiset saalismäärät nousivat jopa 500 yksilöön. Kanta romahti, ja 1920-luvulla ilves oli lähes hävinnyt maastamme. 1976 se rauhoitettiin, ja kanta lähti jälleen nousuun.

Nykyään ilvestä pyydetään luvanvaraisesti. Ajopyynti tapahtuu ajokoiran tai ajoketjun avulla, mikä vaatii passimieheltä kykyä olla hiljaa, sillä tarkkasilmäinen ja -kuuloinen kissapeto liikkuu ääneti.

Perinteinen pyyntikeino on hiihtämällä jäljittäminen. Jäljittäjä ajaa eläimen liikkeelle pyrkimyksenään väsyttää se, sillä ilves ei ole kestävä liikkuja. Tämä vaatii kovaa kuntoa. Taitava hiipijä voi myös yllättää ilveksen päivälevolta, tai ilves voidaan ampua ruokailupaikalleen. Myös elävänä pyytävää loukkua käytetään.