Metsästäjäliiton toiminta vakiintui ja jäntevöityi 1930-luvun edetessä. Suuri ansio tästä kuului Aksel Fredrik Londénia metsästyksenhoidontarkastaja/sihteerin tehtävässä vuonna 1927 seuranneelle Martti Kivilinnalle, joka hoiti liiton asioita varsinaisen ansiotyönsä, suojeluskuntien yliesikunnan valistusohjaajan tehtävän ohessa.
Jäsenseurojen lukumäärä kasvoi tasaisesti. Vuoden 1930 alussa liittoon kuului 28 jäsenseuraa ja noin 1 000 jäsentä, mutta talvisodan alla jo 166 seuraa ja noin 5 000 jäsentä. Pohjois-Suomea lukuun ottamatta seurakenttä kattoi melko tasaisesti koko Suomen. Metsästysseura metsästäjien omana yhdistysmuotona oli vasta tavoittamassa metsästävän kansan laajat joukot.
Metsästäjäliiton keskeinen tavoite oli edistää suomalaista metsästyskulttuuria seuratoimintaa vahvistamalla. Metsästäjiä pyrittiin valistamaan myös oppain ja lehtiartikkelein. Omaa lehteä ei ollut, mutta Metsästys ja Kalastus -lehti toimi liiton äänenkannattajana ja antoi palstatilaa liiton tiedonannoille.
1930-luvun suuri riistahallinnollinen muutos oli vuonna 1934 voimaan astunut uusi metsästyslaki. Lakia oli valmisteltu noin 30 vuotta, mutta lopputulos ei silti täysin vastannut liiton toiveita, sillä se antoi vapaan metsästysoikeuden valtion maille. Sitä vastoin jokaiselle metsästäjälle pakolliseksi määrätty metsästäjäkortti oli liitolle mieleinen uudistus.
Riistanhoitoon kuuluivat tuolloin oleellisena osana vieraslajien siirtoistutukset. Hankkeita oli vireillä useita, toisia liitto oli kannattamassa, toisia vastustamassa. Merkittävin operaatio oli historiallinen valkohäntäpeurojen siirto Amerikasta Suomeen, jossa Metsästäjäliitto oli vastaanottavana osapuolena. Siirrosta tuli Suomen riistanhoidon historian onnistunein. Aloite oli lähtöisin Minnesotan amerikansuomalaisilta, joiden kanssa hanke toteutettiin. Peurojen ensimmäinen siirto tehtiin vuonna 1934 ja toinen 1948. Istutus rikastutti Suomen riistaeläinkantaa, eikä tiettävästi aiheuttanut suuria ekologisia ongelmia.
Hirvijahtiin päästiin myös jälleen yli vuosikymmenen kestäneen rauhoituksen jälkeen. Jahdit olivat merkkitapauksia ja Hyvinkään Kytäjän kartanossa järjestettyyn jahtiin osallistui itse presidentti Svinhufvud.
Myös toinen kansallinen suurmies oli näkyvästi esillä metsästysharrastuksensa ansiosta. Marsalkka Mannerheim, metsästäjäliiton kunniapresidentti saapui liiton vuosikokoukseen vuonna 1937 esitelmöimään tiikerijahdistaan Intiassa. Tilaisuus jäi suurena merkkitapauksena liiton historiaan ja sitä muisteltiin pitkään.
Metsästäjäliitto joutui myös sovittelijan ja lausunnonantajan rooliin Suomen historian ensimmäisessä suojelukiistassa, joka koski Karjalankannaksella sijaitsevaa arvokasta lintujärveä Äyräpäänjärveä. Liiton kannan mukaisesti piisamin istutus Äyräpäänjärveen torjuttiin. Liitto tuki myös Riistabiologisen toimikunnan työtä.
Uusi metsästyslaki saatiin, mutta keskustelu lain sisällöstä jatkui
Suomalaista metsästyskulttuuria kohottamassa, seuratoiminnan merkitys kasvaa
Riistanhoitoa ja riistaistutuksia
Kuuntele äänite
Jälleen hirvijahtiin
Metsästäjät kokoontuivat metsästäjäpäiville
Vuosikymmenen metsästäjäliittolainen: FM Martti Kivilinna
Martti Kivilinna toimi Metsästäjäliiton nykyistä toiminanjohtajaa vastaavana metsästyksenhoidontarkastaja-sihteerinä vuosina 1929 – 1949. Hän hoiti sivutyönään liittoa sen ainoana toimihenkilönä Suojeluskuntien valistuspäällikön toimensa ohella. Kivilinnalta riitti aikaa myös mm. metsästyksen edunvalvontatyöhön sekä lehtiartikkelien ja julkaisujen kirjoittamiseen. Hän sai työstään asiaankuuluvan tunnustuksen 1950-luvulla.
Historia-sivuston toimitus: Pekka Allonen / Suomen Metsästysmuseo
