Majava

Paino: 10–30 kg
Levinneisyys: Euroopanmajava lähinnä Porin seudulla ja hieman Länsi-Lapissa, kanadanmajava Keski- ja Itä-Suomessa
Lisääntyminen: 2–4 poikasta
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta  

Jääkauden jälkeen majavan arvellaan olleen Suomen alueen tärkeimpiä saalislajeja. Vielä keskiajalla niitä pyydettiin paljon, mutta tehopyynnin seurauksena kanta hävisi sukupuuttoon. 1900-luvulla aloitettiin urakka majavan palauttamiseksi. Norjasta saatiin 1930-luvulla ensimmäiset istukasyksilöt. Koska siirto viivästyi, majavia ehdittiin jo tuoda Pohjois-Amerikasta.

Tänä päivänä Suomessa tavataan kahta majavalajia: alkuperäistä euroopanmajavaa (Castor fiber) sekä kanadanmajavaa (Castor canadensis). Viimeksi mainittuja on meillä paljon enemmän. Lajit ovat hyvin samankaltaisia, mutta erojakin löytyy. Kanadanmajava on voimakkaampi ja kovempi rakentamaan. Se onkin monin paikoin syrjäyttänyt euroopanmajavan.

Elintavat

Majavan elinympäristö on helppo tunnistaa kaadetuista puista ja veden valtaamasta metsäalueesta. Puunoksista, sammalista ja mudasta muovattu pato voi olla kymmenien metrien pituinen ja yli parin metrin korkuinen. Yhtä korkea voi olla myös pesäkeko, jossa on tavallisesti kaksi osaa: ruokailutasanne vesiaukon vieressä sekä leposoppi.

Pesä on yleensä keko tulva-altaan keskellä, toisinaan tulvikon rannalla. Pesästä on suora yhteys veteen, ja se on verraton suoja kylmältä ja pedoilta. Pesien ja puunraivauspaikkojen välillä majava liikkuu mahdollisimman paljon veden alla.

Majavan elinalueelta erottuvat myös kanavat ja kulkupolut, puunpätkistä kasatut ruokakasat pesän vieressä sekä rannoilla olevat keot, jotka majava merkkailee hajueritteellään merkiksi muille majaville.

Vaikka majavan kaatamat puut ovat yleensä halkaisijaltaan alle kolmetuumaisia, majava aiheuttaa metsätuhoja peittämällä metsää tulvikon alle. Tulvikot ovat kuitenkin luonnon kannalta arvokkaita monimuotoisuuden keitaita, joissa sorsapoikueilla on hyvät kasvuolosuhteet.

Lisääntyminen

Majava on yksiavioinen. Naaraan kiima on tammi–helmikuussa, ja noin 15 viikon kuluttua se synnyttää 1–6 poikasta. Kanadanmajavalla on keskimäärin jonkin verran suuremmat poikueet, ja se tulee varhaisemmin sukukypsäksi.

Pesässä voi asustella monen vuoden poikasia, sillä oman elinympäristön muovaaminen ei ole aivan helppo projekti nuorelle majavalle. Nuoret majavat auttavat pienempien sisarustensa hoidossa.

Metsästys

Majavaa on aikoinaan pyydetty nahkojen ja varsinkin hausteen takia. Hauste on majavan anaalirauhasista saatavaa, voimakashajuista eritettä, jota käytettiin potenssin kohottamiseen, päänsärkyyn, epilepsiaan sekä muihin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Usko ei ollut aivan perätön, sillä erite sisältää salisyylihappoa, jonka johdannainen aspiriinikin on.

Päivisin pyynti on turhaa, sillä eläin majailee visusti pesänsä suojassa. Kulkureitit ja rytmi on tunnettava tarkkaan. Tarkka kuulo ja hajuaisti tekevät metsästyksestä haastavaa, ja onnistuminen vaatii kykyä olla ääneti. Passipaikka kannattaa valita kohdasta, jossa majava liikkuu paljon, muttei aivan pesän vierestä. Siellä majava on tarkkana ja aistii pienimmänkin liikkeen.

Majavaa metsästetään kiväärillä, haulikolla ja metsästysjousella. Majava kannattaa aina ampua tuliaseella maalle kimmokevaaran ja saaliin menettämisriskin vuoksi. Haavoittunut majava pakenee sukeltamalla, ja jo lyhyt sukellus voi viedä sen tavoittamattomiin. Toisinaan rannallakin ruokaillut majava voi pudota laukauksesta veteen, joten naaraamisvälineet ovat tarpeen.

Jousella on majavan kohdalla kiistaton etu. Majavanpyynnissä nuoleen kiinnitetään kevyt naru, joka helpottaa sukeltavan saaliin löytymistä. Majavaa voidaan pyytää myös heti tappavilla raudoilla.