Metsäjänis

Paino: 2–4 kg
Levinneisyys: koko Suomi
Lisääntyminen: 1–5 poikasta 1–3 kertaa vuodessa
Pyyntiajat: katso riistakeskuksen sivuilta
Saalismäärät: katso RKTL:n sivuilta

Metsäjänis (Lepus timidus) on merkittävimpiä riistaeläimiämme. Laji on sopeutunut pohjoiseen elinympäristöön. Petojen havaitsemisessa auttavat suuret silmät ja pitkät korvat, pakenemista vauhdittavat kompakti muoto ja voimakkaat takaraajat.

Turkin väri ja tiheys vaihtelevat vuodenajan mukaan: kesällä ruskeaa eläintä on vaikea erottaa maastosta, talvella se sulautuu valkoisena lumimaisemaan. Leveät käpälät mahdollistavat vaivattoman liikkumisen hangella.

Elintavat ja lisääntyminen

Lämpimään aikaan metsäjänis syö ruohoja ja heiniä, syksyisin varpuja. Talvisin se järsii puiden ja pensaiden – lähinnä haavan ja pajun – kuorta, urpuja ja versoja. Mieluisimpia elinalueita ovat suojaa ja ravintoa tarjoavat alueet – etupäässä nuoret lehti- ja sekametsät. Voimakkaasti muokattuja ja avoimia alueita sekä turvemaita se välttää.

Metsäjänis on tehokas lisääntyjä; naaras saa poikasia 1–3 kertaa vuodessa. Kevättalvella poikasia syntyy usein vain kaksi, myöhemmin usein neljäkin.

Metsästys ja kannanvaihtelut

Metsäjänis on tärkeimpiä riistalajejamme saalis- ja lihamäärän perusteella. Vaikka taloudellinen merkitys ei ole suuri, jänisjahtia pidetään merkittävänä luontoelämyksien sekä metsästäjien ja metsästyskoirien välisten sosiaalisten kokemuksien lähteenä.

Vielä 90-luvun puolivälissä saalismäärä lähenteli puolta miljoonaa, kun viime vuosina se on laskenut alle 200 000 yksilön. Tähän ovat vaikuttaneet metsäjäniksen metsästyksen väheneminen ja kannan pieneneminen. Syitä kannan pienenemiseen on useita. Ilmastonmuutos on yksi, valkoturkkinen metsäjänis erottuu saalistajille helposti lumettomasta maastosta. Myös kilpailu rusakon kanssa vaikuttaa.

Metsäjäniksen kannat vaihtelevat vuosittain. Voimakkaat kannan romahdukset ajoittuvat yleensä aikoihin, jolloin alueella on paljon petoja (esimerkiksi kettu, kanahaukka ja ilves) tai kantaa verottavia tauteja.