Saksanhirvi

Paino: naaraat 80–120 kg, urokset 100–255 kg.
Levinneisyys: Etelä-, Keski- ja Itä-Eurooppa, Brittein saaret sekä Aasia; ei esiinny tällä hetkellä Suomessa
Lisääntyminen: 1–2 vasaa

Saksanhirvi (Cervus elaphus) on Euroopassa ja Aasiassa tavattava jalohirvilaji. Pohjois-Amerikassa esiintyy hyvin samannäköinen vapiti, mutta ne ovat kuitenkin kaksi eri lajia.

Saksanhirveä on tavattu aiemmin istutettuna Suomessakin, mutta kannat eivät lähteneet kasvuun eivätkä säilyneet. Ensimmäiset tiedetyt saksanhirvi-istutukset tehtiin Ruissaloon ja Ahvenanmaalle myöhäiskeskiajalla, mutta 1600-luvulle tultaessa niitä ei enää ollut. Myöhemmin saksanhirviä on istutettu ainakin Inkoon Hättön saarelle 1930-luvulla, mutta nämäkään eläimet eivät menestyneet.

Elintavat

Saksanhirvi on sopeutunut keskieurooppalaiseen ilmastoon. Se elää puistomaisissa, avarissa metsissä ja valitsee alueita, joiden läheisyydestä löytyy vesistöjä tai kosteikkoja. Saksanhirvi elää laumoissa, joissa on vain uroksia tai naaraita. Kiima-aikaan urokset keräävät itselleen suuria haaremeita, joista kamppaillaan muiden urosten kanssa.

Ravinto

Saksanhirvi käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtiä, silmuja ja versoja. Lisäksi se voi syödä hedelmiä ja sieniä. Paksun lumipeitteen alta sen on käytännössä mahdoton saada ravintoa, vaikka se jossain määrin syö puunkuorta ja oksia. Pohjoisemmassa saksanhirvi tarvitsee yleensä talviruokintaa.

On arveltu, että mikäli ilmasto lämpenee tulevaisuudessa, saksanhirvi voi levitä Baltian kautta Suomeen asti. Metsästyslakiimme saksanhirvi on otettu siltä varalta, että laji leviäisi meille.