Lajikohtaiset ohjelmatavoitteet

Kuva: Sven Zacek

Suurpedot

 

"Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvattava myös jatkossa."

 

Karhu ja ilves ovat hyviä esimerkkejä lajeista, joiden kannanhoidollinen metsästys – luontodirektiivin mukaisesti – on moninkertaistanut niiden kannat. Samalla näiden suurpetojen hyväksyttävyys paikallisten asukkaiden keskuudessa on kasvanut. Suden kannanhoidollisen metsästyksen palauttaminen on yksi liiton tavoitteista. On ensiarvoista, että kaikkien suurpetojen kannanhoidollinen metsästysmahdollisuus säilytetään EU:n lainsäädännössä. Pitkällä aikavälillä Metsästäjäliiton tavoitteena on ilveksen, karhun ja suden siirtäminen luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V, mikä lisäisi kannanhoidon kansallista päätäntävaltaa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että suurpetokannat ovat elinvoimaisia.

 

Ilves

Suomessa elää Euroopan vahvin ilvespopulaatio. Laji toimii erinomaisena esimerkkinä suurpedosta, jonka yksilömäärät ovat lisääntyneet metsästyksestä huolimatta tai sen jopa ansiosta. Metsästäjäliiton mielestä ilveskantaa tulee jatkossakin kansallisesti säädellä kannanhoidollisella metsästyksellä. Ilveksen arvo riistaeläimenä on kasvanut nimenomaan valtakunnallisen ilvesjahdin myötä. 

 

Karhu

Suomen karhukanta on varsin runsas, ja karhu on arvostetuimpia riistaeläimiämme. Metsästäjäliiton mielestä karhun kannanhoidollisen metsästyksen jatkaminen on välttämätöntä, eikä se oikein mitoitettuna uhkaa karhukantaa. Metsästyksen salliminen uusilla tihentymäalueilla parantaa petoyhdyshenkilöverkoston toimivuutta sekä paikallisten ihmisten suhtautumista karhuun. Myönnettävien poikkeuslupamäärien tulee olla tasolla, jossa karhukanta ei tihentymäalueilla kasva, ja petojen aiheuttamat vahingot voidaan pitää kurissa.

Lue lisää >>

Ravintohoukuttimien käyttö karhunmetsästyksessä on kielletty. Metsästäjäliitto pitää siihen liittyvien säädösten tulkintoja kuitenkin hankalasti määriteltävinä. Usein on epäselvää esimerkiksi, milloin metsästys tapahtuu laillisella etäisyydellä houkuttimesta. Lisäksi viranomaiskäytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea. Näiden tulisi olla koko maassa yhtenäiset, ja metsästäjille etukäteen selvää, mikä on kiellettyä.

 

Susi

 

"Susi luontodirektiivin liitteeseen V poronhoitoalueen tapaan." 

 

Pidämme Metsästäjäliitossa kestävää, laillista, kannanhoidollista metsästystä oleellisena osana suden kannanhoitoa. Me osallistumme aktiivisesti suden kannanhoidon kehittämiseen. Haluamme tukea objektiivista, tieteellistä suden kannanhoitoa sekä puolueetonta tiedonvälitystä eri sidosryhmien välillä. Mielestämme kentän ja tutkimuksen välisen luottamuksen parantamisessa on kehitettävää, ja suden kannanarviointiin tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. 

Lue lisää>>

 

Pitkällä aikavälillä liiton tavoitteena on suden siirtäminen luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V Baltian maiden ja poronhoitoalueen tapaan. Tämä mahdollistaisi joustavamman kansallisen kannanhoidon sekä tehokkaamman puuttumisen ongelmia aiheuttaviin yksilöihin. Susikannan koko voi vaihdella hyvin paljon vuoden aikana, ja liitto kannattaakin Luken uuden, syksyisin julkaistavan ennustemallin käyttöä perinteisemmän keväisen kanta-arvion tukena. Vuotuinen kannanvaihtelu, erityisesti lisääntymisajan vaikutus, tulee ottaa huomioon kantaa arvioitaessa. 

Metsästäjäliitossa pidämme tärkeänä, että susien pantatieto on saatavilla mahdollisimman monesta laumasta, ja että se on mahdollisimman reaaliaikaista. Näin koiran kanssa metsästävät pystyvät paremmin takaamaan koiriensa turvallisuuden. Järjestämme jäsenistöllemme neuvontaa susien poikkeuslupien hakemisessa ja lakiapua kielteisistä lupapäätöksistä tehtäviin valituksiin, koska kunnollista ohjeistusta työlääseen lupahakuun ei muutoin ole riittävästi tarjolla. Lisäksi poikkeuslupien myönteisten ja kielteisten päätösten perusteet ovat olleet toisinaan keskenään ristiriitaisia. Viranomaisneuvontaa pitää lisätä luvanhaun tueksi.

 

"Pikaisia toimenpiteitä susikannan kestäväksi hoitamiseksi."

 

Metsästäjäliitto on esittänyt eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle pikaisia toimenpiteitä susikannan kestävään hoitamiseen:

1) Ongelmia ja haittoja aiheuttaviin yksilöihin puututaan tehokkaasti – näin myös lisätään suden hyväksyttävyyttä merkittävästi. Susikannan kehittyminen ei vaarannu vahinkoja aiheuttavien nuorten yksilöiden poistamisesta.

2) Suden poikkeuslupien myöntämisperusteet kirjataan asetukseen selkeästi.

3) Koiraturvallisuuden sekä piha-alueiden ja karjatilojen valvonnan teknisiä ratkaisuja parannetaan ja lisätään.

4) Pantatiedot julkaistaan reaaliaikaisina, ja pantojen laatua kehitetään.

5) Kanta-arvioissa painopisteeksi asetetaan laumojen ja parien lukumäärä, sillä yksilöiden määrällä ei ole kannanhoidollista merkitystä.

6) Kanta-arvioinnin kenttäyhteistyötä kehitetään (Luke - suurpetoyhdyshenkilöt). 

7) Metsäpeuran suojelun ja suden suojelun välinen suhde ratkaistaan pikaisesti. Metsäpeuraa esiintyy vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Susi on metsäpeurakannan oleellinen uhka. 

8) Sudelle otetaan käyttöön ns. monilajinen kannanhoito, jossa huomioidaan samalla myös suden saaliseläinten kannat (hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura jne..).

 

Ahma

Ahmojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet jatkuvasti. Metsästäjäliitto jakaa ministeriön näkemyksen, jonka mukaan poronhoitoalueelle ei löydy poikkeuslupapyynnin lisäksi muita tyydyttäviä ratkaisuja vahinkojen ehkäisemiseksi. Vapaasti laiduntavien porojen suojaaminen on käytännössä mahdotonta, ja vahinkoja syntyy erityisesti yöaikaan porojen valvonnasta huolimatta. Suomen kolmen pohjoisimman kunnan alueella liikkuvat ahmat kuuluvat Fennoskandian yhteiseen ahmapopulaatioon. Tämän vuoksi Metsästäjäliiton mielestä on tärkeää, että metsästyksen mitoitusta ja kohdentamista koordinoidaan yhdessä Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa, kuten ahman kannanhoitosuunnitelmassa vuonna 2014 linjattiin. 

 

Hirvi

Hirvi on Suomen euromääräisesti arvokkain riistaeläin, ja metsästysseurojen toiminta on pitkälti rakentunut järjestäytyneen, seuruemuotoisesti tapahtuvan hirvenmetsästyksen ympärille. Liitolle on tärkeää hirvikannan säilyminen elinvoimaisena, rakenteeltaan tasapainoisena, tuottavana ja perinnöllisesti monimuotoisena. Hirvivahingot tulee ottaa huomioon kannan säätelyssä, ja vahingot on pidettävä hallinnassa ja yhteiskunnan hyväksymällä tasolla. Metsästäjien pyyntiluvista hirvituhojen korvaamiseen vuosittain maksetut varat tulee ohjata metsänomistajille entistä täysimääräisempinä. Useina vuosina näitä varoja on jäänyt yli eikä ylijäämää ole ohjattu korvauksiin. 

 

Valkohäntäpeura

Valkohäntäpeurakanta jakautuu maassamme hyvin epätasaisesti. Lounais-Suomessa ja osassa Hämettä kanta alkaa olla joidenkin näkemysten mukaan jo liian suuri. Valkohäntäpeurojen aiheuttamien liikennevahinkojen ja korvattavien maatalousvahinkojen määrät ovat paikoitellen nousseet. Vahinkoihin täytyy suhtautua vakavasti ja ottaa huomioon peuratihentymät metsästyksen suunnittelussa. 

Kannan hallitsemiseksi on esitetty vasojen vapauttamista pyyntiluvasta tai pinta-alavaatimusten pienentämistä. Näkemyksemme mukaan mainitut toimet vaikuttaisivat tuhoisasti metsästysseuratoiminnan rakenteeseen ja jatkuvuuteen erityisesti tiheimmän peurakannan alueella. Metsästäjäliitto pitää nykyistä lainsäädäntöä riittävänä, mutta korostaa, että sen tarjoamia mahdollisuuksia pitää toteuttaa tavoitteellisesti ja tehokkaasti.

 

Villisika

Villisika on paluumuuttaja Suomen riistalajistossa eikä Metsästäjäliiton tavoitteena ole hävittää lajia Suomesta. Tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta mielenkiintoisesta riistalajista, ja kouluttaa metsästäjiä hallitsemaan villisikakantaa - eritoten, jos afrikkalainen sikarutto torjuntatoimista huolimatta pääsee Suomeen. Metsästäjät eivät levitä sikaruttoa, mutta ovat etulinjassa sen torjunnassa Euroopassa. Kannanseurannan parantamiseksi villisikahavainnoista ja -saaliista on ilmoitettava Oma riista -palveluun. Lisäksi suojelualueilla metsästystä pitää tarkkaan harkita kannanhallinnan varmistamiseksi. 

 

Harmaahylje

 

"Hyljetuotteiden kauppakieltoa lievennettävä."

 

Hyljetuotteiden kauppakieltoon tulee tehdä lievennyksiä, jotta luvallisella ja kestävällä metsästyksellä saatuja hylkeen osia – lihaa, nahkaa, rasvaa ja luita – voidaan paremmin hyödyntää. Kauppakielto on WTO:n ja EU:n alainen päätös. Suomen tehtävä on vaikuttaa siihen, että asia otetaan EU:ssa käsittelyyn. Hyljetuotteiden kauppakielto huonontaa hylkeenmetsästyksen eettisyyttä. Hyljekannat Itämerellä ovat kasvaneet suuriksi, ja ne haittaavat kalastuselinkeinoa merkittävästi. Kannan lisääntymisterveys on nykyisin hyvä. Kannan kasvua voidaan rajoittaa vain metsästystä lisäämällä. Kestävä ja eettinen metsästys tarkoittaa saaliin mahdollisimman hyvää hyötykäyttöä. Paineet metsästyksen lisäämiselle kasvavat, mutta metsästäjä ei voi kuluttaa kovin montaa hyljettä omassa käytössään. Hyötykäyttöä estävä kauppakielto alentaa hylkeen metsästysintoa juuri niiden metsästäjien osalta, jotka parhaiten merellisen metsästysmuodon hallitsisivat.

 

Valkoposkihanhi 

 

"Merimetson ja valkoposkihanhen poikkeusluvat käyttöön lintudirektiivin mukaisesti."

 

Erittäin runsaslukuisena erityisesti muuttoaikaan Suomessa esiintyvä valkoposkihanhi aiheuttaa kasvavia maatalousvahinkoja. Koska laji on rauhoitettu, kannan säätelyyn ei ole järjestelmää. Suomessa ympäristöviranomaiset eivät ole myöntäneet poikkeuslupia valkoposkihanhen metsästykseen vahinkojen perusteella, vaikka lintudirektiivi sen mahdollistaisi. Kannan kasvun pysäyttäminen ja vakiinnuttaminen sopivalle tasolle olisi kuitenkin kaikkien etu.

 

Merimetso

Kasvava merimetsokanta rasittaa kalakantoja, ja merimetsokolonioiden uloste aiheuttaa monia ongelmia ympäristölle. Ongelmat ovat samanlaisia myös muissa Itämeren rantavaltioissa.  Esimerkiksi Ranskassa merimetsojen säätely toimii hyvin lintudirektiivin 9. artiklan poikkeusluvalla, jonka turvin on ammuttu enimmillään noin 20 000 merimetsoa vuodessa. Myös Suomessa poikkeuslupakäytäntö mahdollistaisi kannan tehokkaamman hallinnan. Pidämme tärkeänä, että Suomen ympäristöhallinto hyödyntää samoja joustomahdollisuuksia kuin muutkin EU-alueet.

 

Rauhoittamattomat varis- ja lokkilinnut

Variksen, harmaa- ja merilokin pesimäaikaiset rauhoitukset alkavat kohtuuttoman aikaisin: Etelä-Suomessa 10.3., Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa 1.4. ja Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa 1.5. Rauhoitusajat vaikeuttavat merkittävästi kantojen säätelyä, sillä lajit muuttavat Suomeen usein vasta rauhoitusten jo alettua. Rauhoittamattomien varis- ja lokkilintujen vaikutus muiden lintujen pesinnän tuhoamisessa on uusimpien tutkimusten mukaan merkittävä. 

Lue lisää >>

Metsästäjäliiton mielestä edellä mainittujen varis- ja lokkilintujen pesimäaikaista rauhoitusta tulee järkeistää siirtämällä sitä myöhemmäksi. Liiton tavoitteena on saada pesimäaikainen rauhoitus alkamaan 1.5., poikkeuksena Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi, jossa rauhoitus alkaisi 15.5. Esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Ruotsissa, joka on samaa leveyspiiriä kuin valtaosa Suomea, vapaa metsästysaika jatkuu huhtikuun loppuun saakka. 

 

Muut rauhoitetut ja haitalliset lajit

EU-säädösten sallima kansallinen päätösvalta on otettava tehokkaammin käyttöön rauhoitettujen sekä haitallisten lajien kannan säätelyssä.

 

Tavoiteohjelma:

Metsästyksen edistäminen >>

Yhteisöllisyys ja metsästysseuratoiminta >>

Vastuullinen ja osaava jäsenistö >>

Yhteiskunnallisuus >>

Lajikohtaiset ohjelmatavoitteet >>


Tulostettava versio tavoiteohjelmasta:
Metsästäjäliiton tavoiteohjelma 2019-2027 (pdf)